Islanninkoirat – Islandshundarna ry
OHJEITA ISLANNINLAMMASKOIRAN HOITOON
MITEN HOIDAN JA KASVATAN ISLANNINLAMMASKOIRAANI
SISÄLLYSLUETTELO
I. KUN KOIRA TULEE TALOOSI *
1. HOITOTARVIKKEITA KOIRALLESI
2. UUDESSA KODISSA
3. KOIRASI RUOKA
4. SISÄSIISTEYS
5. ULKOILU
6. HOITOTOIMENPITEET
II. KASVATUS JA KOULUTUS *
1. HIHNAAN TOTUTTELU
2. LUOKSETULO
3. VAPAANA KULKEMINEN
4. YKSINOLO
5. HAUKKUMINEN
6. JAHTAAMINEN
7. MUUT KOIRAT
8. MUU TAPAKASVATUS
9. KOULUTTAMINEN
10. NÄYTTELYT
11. ONGELMAKÄYTTÄYTYMINEN
III. TERVEYDENHOITO JA SAIRAUDET *
1. MADOTUKSET
2. ROKOTUKSET
3. ENSIAPU
4. YLEISIMPIÄ HUOLIA
5. TARTTUVAT TAUDIT
6. SAIRAUDET
7. SUKUKYPSYYS
IV. MIKÄ NEUVOKSI, KUN ISLANNINKOIRASTA ON KYSE… *
Islanninkoirat Islandshundarna ry toivottaa sinut tervetulleeksi rodun pariin ja toivoo Sinulle iloisia hetkiä oman islantilaisesi kanssa!
Pentusi kasvattaja on maksanut sinulle jäsenyyden Islanninkoirat Islandshundar ry:hyn tämän vuoden loppuun saakka. Olet oikein tervetullut jatkamaan yhdistyksen jäsenenä myös tämän ensimmäisen vuoden jälkeen. Tulet saamaan seuraavan vuoden Hundur-jäsenlehden ensimmäisen numeron sisällä jäsenmaksulipukkeen. Toimi sen ohjeiden mukaan, niin sinulla on jäsenyys taas vuodeksi eteenpäin.
Jos sinulla on kysyttävää, koirasi kasvattajaan tai toimihenkilöihimme voit aina ottaa yhteyttä. Yhdistyksen viralliset nettisivut löytyvät osoitteesta: www.islanninkoirat.fi, jossa voit mm. tutustua toimintaamme, jäsenehtoihin ja vaikkapa tilata Islanninkoirat –logolla varustettuja tuotteita Hundurshopistamme: ->Toiminta -> Hundurshop.
Islanninkoirien harrastajat kokoontuvat keskustelemaan epävirallisessa sivulla facebookissa: https://www.facebook.com/groups/islanninlammaskoira/
1. HOITOTARVIKKEITA KOIRALLESI
Pennun normaali luovutusikä on 7-8 viikkoa. Pennun saapumista odotellessa voit hankkia jo joitakin perustarvikkeita uudelle perheenjäsenellesi:
Nukkumapaikka sijoitetaan paikkaan, josta pentu voi rauhassa tarkkailla ympäristöään. Pienet pennut jyrsivät paljon, joten aivan tavallinen pahvilaatikko, jonka pohjalle on laitettu huopa tms. käy hyvin tähän tarkoitukseen. Aikuiselle islantilaiselle riittää pelkkä huopakin.
Ruoka- ja vesiastioita on olemassa metallisia, keraamisia ja muovisia. Muoviset kupit ovat kahta ensiksi mainittua vaarallisempia pennuille, koska muovikupeista ne voivat helposti jyrsiä ja niellä vaarallisia muovipaloja. Ota siis muovikupit aina pois pennun ulottuvilta sen jäädessä yksin. Keraaminen soveltuu parhaiten vesikupiksi, metalliset kupit ovat helpoimmin puhdistettavia ruoka-astioita.
Hihna ja panta – aivan pienen pennun pannan ja hihnan tulee olla kevyet. Aina kun pentu jää yksin, on panta otettava pois. Kasvaessaan pentu tarvitsee vahvemman pannan ja hihnan. Tavalliset tai puolikuristavat pannat ovat parhaita. Hihnaksi kannattaa valita tarpeeksi pitkä ja hyvällä lukolla varustettu nahkahihna. Jos koira on villi ja nykii hihnassa, valjaat ovat hyvä vaihtoehto pannalle. Pannasta saattaa nykäyksissä aiheutua liiallista rasitusta kaula- ja selkänikamille. Venyvät flexi-talutinhihnat antavat koiralle vapautta liikkumiseen, mutta muista että flexissä on esim. pyörätiellä kuljettaessa osattava kulkea yhdessä reunassa, ettei muille kulkijoille aiheudu vaaratilanteita.
Autoilu – koirallesi turvallisinta on matkustaa autossa joko takapenkillä valjaissa, jotka on kiinnitetty turvavöihin tai omassa metallisessa tai muovisessa kuljetushäkissä/boxissa, joka on kiinnitetty tukevasti turvavöillä takapenkille tai muuten tuettu esim. farmariauton takaosaan. Mikäli koirasi matkustaa kytkemättömänä farmariauton takaosassa, varmista ettei sillä ole talutushihnaa kiinni kaulapannassaan. Aina on hyvä opettaa koiralle, ettei autosta saa hypätä ulos ilman lupaa.
Kampa ja harja – islanninlammaskoiran turkki pysyy harjaamattakin siistinä, mutta karvanlähtöaikaan on myös lyhytkarvaisempaa koiraa hyvä harjata ahkerasti, etteivät irtokarvat leviä kodissa kaikkialle. Tämän vuoksi on hyvä harjoitella harjausta jo pienestä pitäen. Kamman on hyvä olla metallipiikkinen ja harjan luonnonharjaksinen tai teflonpintainen.
Kynsisakset – erityisesti kannuskynnet kasvavat islantilaisella nopeasti harmittavan pitkiksi, joten kynsisaksiin totuttelu pitää aloittaa jo koiran ollessa pentu.
Hammasharja – esim. käytöstä poistettu hammasharja käy koirallesi vallan hyvin. Myös hyvät ja tarkoitukseen sopivat puruluut ajavat saman asian eli ehkäisevät hammaskiven syntymistä. Mutta on hyvä, jos pystyt opettamaan koirasi hampaiden harjaukseen – saatat välttyä eläinlääkärissä vierailulta.
Leikkikalut – parhaimpia leikkikaluja ovat umpikumiset pallot tai renkaat, naruköydet, käytöstä poistetut nahkarukkaset tai -tossut jne. Pennuille vaarallisia ovat sellaiset muovilelut, joista voi saada paloja irti. Koiran jäädessä yksin sille on hyvä varata puruluita ja ns. aktivointileluja, jottei se toimeliaana iske hampaitaan huonekaluihin tai muuhun luvattomaan.
Kun pentu on täyttänyt 7-8 viikkoa, se on valmis muuttamaan kasvattajan luota uuteen kotiinsa. Pennun saavuttua uuteen kotiinsa sen annetaan rauhassa tutustua paikkoihin. Voit aluksi esitellä sille jo paikan, johon se saa ulkona tehdä tarpeensa. Sisällä anna pennun tutustua rauhassa paikkoihin ja puhele sille pehmeästi ja ystävällisesti. Turhaa mekastusta on alussa hyvä välttää. Kun pentu on hieman asettunut, voit tarjota sille pienen ruoka-annoksen. Anna pennun seurata aterian valmistusta, sillä se tekee pennun olon kotoisammaksi. Heti ruokailun jälkeen vie pentu ulos tarpeilleen. Kun tulette takaisin sisään, on pentu varmasti jo sen verran väsynyt, että voit esitellä sille sen nukkumapaikan. Pienen pennun täytyy aina antaa nukkua rauhassa! Ihan ensimmäisinä päivinä pennulle riittää tutustuminen uuteen kotiin ja uusiin perheenjäseniin, pentua ihastelevien vieraiden aika on hieman myöhemmin.
Jos pentu totutetaan nukkumaan öisin muussa huoneessa kuin makuuhuoneessa, voi se aluksi tuntea olonsa turvattomaksi yksin. Tämän vuoksi voit joko ottaa pennun aluksi nukkumaan makuuhuoneeseen ja siirtää sen nukkumapaikan haluamaasi paikkaan, kun se on petiinsä tottunut. Tai voit nukkua ensimmäisinä öinä pennun seurana sen tulevan nukkumapaikan vieressä.
Ainakin siitä huoneesta, jossa pentu oleskelee eniten, on hyvä poistaa matot, kunnes sisäsiisteyden kasvatuksessa on päästy pidemmälle. Katso myös, että kaikki vaaratekijät kuten sähköjohdot, myrkylliset huonekasvit, pureksittavissa tai nieltävissä olevat materiaalit yms. ovat varmasti pennun ulottumattomissa.
Ainakin aluksi on pennulle hyvä tarjota uudessa kodissa juuri sellaista ruokaa, johon se on tottunut kasvattajalla, ja vasta sitten totuttaa se valitsemaasi koiranruoka-merkkiin tai itse valmistamaasi ruokaan. Ruokintakertojen määrä on alussa 3-4 kertaa päivässä ja niitä vähennetään sitten, että noin 4 kk:n iässä riittää 2 ruokintakertaa.
Tässä vaiheessa tai kasvattajan ohjeen mukaan, pennun kuivamuona yleensä vaihdetaan asteittain aikuisen koiran kuivamuonaan. Islanninlammaskoira kasvaa nopeasti, erityisesti 3 – 4 kuukauden välillä, mutta kiihkeimmän kasvun mentyä ohi on varsinainen pentukuivamuona liian vahvaa ruokaa. Useassa kuivamuonasarjassa on nykyisin kuitenkin myös junioriruokia, jotka soveltuvat vanhemmallekin pennulle. Noudata kasvattajan ohjetta. Annettaessa nuorelle koiralle aikuiskuivamuonaa – jos koira ei saa muuta ruokaa – on hyvä lisätä ruokaan hieman rasvanlähteenä ruokaöljyä sekä lisäksi piimää tai viiliä.
Huomioi koko kasvun ajan, että on erityisen tärkeää, ettet lihota pentua, sillä liikalihavuus rasittaa voimakkaasti kehittyvää luustoa. Kylkiluut saavat siis tuntua selvästi niitä tunnusteltaessa.
Perusruokana on helpointa pitää kuivamuonaa. Kuivamuonat sisältävät kaikki koirasi tarvitsemat ravintoaineet oikeassa suhteessa. Kuivanappuloiden annetaan joko turvota hetken haaleassa vedessä tai ne voi antaa täysin kuivana rouskuteltavaksi. Kuivamuonaan voit halutessasi sitten lisätä esim. kotiruoan tähteitä.
Koiralle eivät kuitenkaan sovi:
– linnun eikä sian tai muut pienet luut, joista irtoaa siruja
– raaka peruna
– raaka kananmunanvalkuainen
– raaka pakastamaton kala (esim. järvikala voi sisältää lapamatoja)
– maito aiheuttaa ripulia
Huom. piimää, viiliä, raejuustoa tai muuta hapanmaitovalmistetta voit huoletta lisätä koirasi ruokaan.
VAIN jos annat pennulle pelkkää kotiruokaa tai kotiruuan osuus on yli puolet ruuasta, on ruokaan lisättävä kalkki ja vitamiinivalmistetta, muulloin niitä ei tarvita. Tällaisia valmisteita on useanlaisia esim. Citro-oska, jossa on kalkin lisäksi myös vitamiineja. Dogkal ja Hivenoska sisältävät vain kalkkia ja hivenaineita. Pakkauksista löydät annosteluohjeet.
Koiranpennun opettaminen sisäsiistiksi vaatii kärsivällisyyttä, mutta yleensä sisäsiisteys tulee iän myötä pennulle jo itsestäänselvyydeksi. Tärkeintä koiran kasvatuksessa sisäsiistiksi on muistaa, että pentu viedään ulos aina heti, kun se herää, se on syönyt tai leikkinyt tai huomaat sen kesken leikin alkavan pyöriä levottomasti ympäriinsä etsien sopivaa paikkaa pissalle/kakalle. Ulkona pentu on hyvä viedä aina samaan, sopivaan paikkaan – vaikka aluksi sylissä kantaen – jotta pentu oppisi nopeammin tajuamaan, mitä siltä halutaan.
Kun pentu sitten on tehnyt tarpeensa ulos, voit hieman kehua sitä. Mitä ahkerammin jaksat seurata pentua, sitä nopeampaa edistyminen on. Alussa pennulle tapahtuu usein vahinkoja, mutta tästä et saa rangaista pentua: opettele “lukemaan” pentusi käytöstä ja ennakoi vain itse seuraavalla kerralla nopeammin.
Jos asut kerrostalossa tai pentu on saapunut kotiisi talvella tai pentu joutuu jäämään yksin, on hyvä alussa opettaa pentu tekemään tarpeensa sanomalehdelle. Yleensä pennut ovat jo kasvattajan luona oppineet tekemään tarpeensa sanomalehdelle, joten siihen opettaminen ei ole vaikeaa. Sijoita sanomalehti mieluiten lähelle ulko-ovea, jotta pentu jo tavallaan oppii näyttämään, milloin sen täytyy päästä ulos. Sanomalehdistä on kuitenkin hyvä pyrkiä pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti, ettei opetus turhaan pitkity.
Pienen pennun kanssa ulkoillaan vain sen verran kuin se jaksaa. Leikkiminen toisten koirien kanssa on erinomaista liikuntaa, ja pentu oppii samalla sosiaaliseksi. Muista kuitenkin valikoida vain luotettavia ja tuttuja koiria, joiden kanssa päästät oman pentusi temmeltämään. Kasvavaa pentua on varottava rasittamasta liikaa, mutta näet kyllä hyvin omasta koirastasi, kuinka paljon se jaksaa liikkua kerrallaan. Islanninlammaskoira on sen verran aktiivinen rotu, että se kaipaa kunnon ulkoilulenkkejä aikuistuttuaan. Islantilaispennut ovat hyvin nopeasti valmiita jo pitkiinkin lenkkeihin, usein jo 4 kuukauden iässä ne tuntuvat väsymättömiltä kulkijoilta, mutta pennutkin kehittyvät yksilöllisesti!
Tarpeellisiin hoitotoimenpiteisiin kotona kuuluvat turkin harjaaminen, korvien ja hampaiden tarkistus ja puhdistus sekä kynsien leikkaaminen. Mitä useammin jaksat harjoitella ja touhuta pentusi kanssa, sitä luonnollisempana se pitää näitä kaikkia toimia eikä vastustele niitä aikuisenakaan. On tärkeää, että koirasi oppisi olemaan rentoutunut ja luottavainen, kun käsittelet ja hoidat sitä. Harjoittelun edistyessä voit pyytää myös kaveriasi avuksi tai vaikkapa toistamaan hoitotoimenpiteitä koirallesi.
On myös tärkeää opettaa koira hoitotoimenpiteiden lisäksi erilaisiin käsittelyihin, kuten silittelyyn ja paineluun selän alueelta, kosketteluun takajalkojen välistä ja siihen, että otat sitä kuonosta kiinni tai pitelet sitä erilaisissa asennoissa rauhallisesti. Tämä auttaa huomattavasti myös tulevaisuuden eläinlääkärikäynneillä! Useimmiten eläinlääkäripelko on koiralla opittu asia eli se on voinut oppia yhdistämään kaikki ikävät asiat yhteen eli omituisessa asennossa kiinnipitämisen, pöydälle nostamisen, oudot hajut ja vielä epämiellyttävän rokotuspiikin toisiinsa eläinlääkärissä. Näihinkin asioihin voi omaa koiraa pikkuhiljaa opettaa, jottei eläinlääkärikammo kasva liian suureksi!
Kynsien leikkaaminen on erityisen tärkeää opetella heti. Pienen pennun kanssa se on vielä helppoa, mutta jos joudut taistelemaan kynsien leikkuusta pennun kasvettua isoksi, eivät voimasi ehkä enää riitäkään. Laita pentu makuulle tai ota syliisi tai jos sinulla on avustaja, hän voi ottaa pennun syliinsä. Helpointa harjoittelu on silloin, kun koirasi on väsynyt vaikka leikkimisestä. Puhele pennulle rauhallisesti samalla, kun otat tukevan otteen sen tassusta. Leikkaa kynsiä varovasti, jotta et vahingoita ydinosaa. Valkeassa kynnessä erottuu ydin helposti, mutta mustassa vaikeammin. Leikkaa mieluiten vaikka useammin kerrallaan vain pieni pala pois, kunnes opit erottamaan oikean rajan. Jos joskus vahingossa vahingoitat ydinosaa, siitä vuotaa verta, mutta verenvuoto loppuu pian itsestään.
Joudut totuttamaan koiraasi hieman uudestaan kynsien leikkuuseen, jos se pelästyi kipua. Myös jos pentu rimpuilee kovasti, harjoittele sen kanssa kynsien leikkaamista ahkerasti, vaikka päivittäinkin! Leikkaa vaikka yksi kynsi kerrallaan, ja jos leikkaamista ei ole, voit vaikka ottaa vain tassut tarkasteltaviksi.
Monilla islanninlammaskoirilla on takajaloissaan kaksoiskannukset eli muita kynsiä ylempänä olevat kynnelliset “varpaat” ja etujaloissa tavallisesti yksi, joskus kaksikin kannuskynttä muita kynsiä ylempänä. Koska ne eivät kosketa maata, ne eivät myöskään kulu muiden kynsien tapaan. Siksi sinun on erityisen tärkeää lyhentää nämä kynnet, sillä liian pitkiksi kasvaessaan ne alkavat kääntyä ympyräksi ja hankaavat ihoa!!!
Islanninlammaskoiran kannukset ovat yleensä vahvat, joten niistä ei ole koiralle mitään haittaa – ne eivät repeydy vahvan rakenteensa vuoksi tms. Tämän vuoksi niitä ei poisteta kuten useilta muilta roduilta tehdään. Rotumääritelmä pitää takajalkojen kaksoiskannuksia toivottavina, mutta myös yksöiskannuksia esiintyy, eikä se ole vakava virhe – sen sijaan kannusten puuttuminen kokonaan on vakava virhe esim. näyttelyissä käymistä ajatellen.
Vaikka pennulla olisikin mahdollisuus olla vapaana ulkona, sen on totuteltava jo pienestä pitäen kulkemaan kaulapannassa ja talutushihnassa. Osa pennuista kulkee alusta asti hyvin, osalle opettelu on vaikeampaa. Jos pentu ei halua tottua hihnaan, voit aloittaa totuttelun sisällä. Mene aluksi pennun haluamaan suuntaan ja ala sitten houkutella pentua vähitellen haluamaasi suuntaan. Kun tämä onnistuu sisällä, voit toistaa samaa ulkona rauhallisessa paikassa. Pienen pennun kanssa et voi harjoitella pitkiä aikoja kerralla, vaan anna pennun mahdollisuuksien mukaan juosta myös irti.
On tärkeää, että alusta asti pentu opetetaan kulkemaan hihnassa vetämättä. Perussääntönä kannattaa pitää, ettei vetämällä matka jatku. Tällöin voi välillä tuntua, ettei matka taitu ollenkaan, mutta kärsivällisyydellä syntyy tulosta. Suunnanvaihteluilla, nopeudenvaihteluilla ja kehumisella oppiminen nopeutuu. Kun koira kulkee hihna löysällä, muista aina kehua. Jos joudut pitämään koiraa paljon hihnassa, kannattaa kävelyharjoitukset tehdä aluksi panta kaulassa. Kun koira on hetken joutunut tekemään töitä, voi sille vaihtaa valjaat ja antaa sen levätä, siis kulkea silloin vapaammin. Myöhemmin koiran voi opettaa kulkemaan nätisti valjaissakin.
Jotta pentu voisi olla vapaana, sen on opeteltava tottelemaan luoksetuloa jo alusta asti. Pieni pentu tuntee olonsa epävarmaksi kaukana omistajasta, joten heti alkuun opettelu on yleensä helppoa. Kun olet pennun kanssa ulkona, lähde toiseen suuntaan ja kutsu pentua esim. nimellä saadaksesi sen huomion ja sitten valitsemallasi käskysanalla kuten “tänne” tai “tule”. Kun pentu tulee luoksesi, kehu sitä ylenpalttisesti – kannattaa tehostaa opetusta antamalla pennulle makupala tai leikkimällä sen kanssa. Itsenäisempien pentujen kanssa joutuu tekemään enemmän töitä, mutta opetus sujuu samaan malliin. Aluksi kannattaa harjoitella rauhallisessa paikassa, jossa pennun on helppo kiinnostua sinusta. Kun pentukoirat leikkivät jonkun toisen kuin sinun kanssa, on lähestulkoon turha kutsua koiraa. Varmista siis, että pentu voi onnistua luoksetulo -kutsusi tottelemisessa harjoittelemalla aluksi häiriöttä!
Muista, että luoksetulon on oltava aina miellyttävää, eli et voi koskaan kutsua pentua luoksesi rangaistavaksi! Kun kutsut pentua luoksesi kytkeäksesi sen hihnaan, älä kytke sitä kuitenkaan välittömästi, kun se tulee luoksesi. Puuhaile, leiki tai palkkaa makupalalla ensin ettei pentu ala yhdistää luoksetulo -käskyäsi aina kiinni joutumiseen. Muista myös tehdä paljon toistoja niin, ettet joudu kytkemään koiraa. Luoksetuloa voit harjoitella sekä sisällä että ulkona.
Koira kuin koira rakastaa luonnossa kulkemista eikä islantilainen ole poikkeus. Islanninlammaskoiran voit opettaa kulkemaan vapaana tietyin ehdoin – muistathan myös ajankohtaan, alueeseen, järjestyslain koirakuriin ja hyvään koiranomistajuuteen liittyvät rajoitukset! Ks. myös kohta: 6. Jahtaaminen. Pääsääntönä on aina, että koira seurailee ja pitää sinua silmällä – eikä päinvastoin. Pentukoira noudattaa tätä luonnostaan, mutta koiran itsenäistyessä ja viimeistään murrosikäisenä se varmasti tahtoo sännätä omille teilleen liian pitkäksi aikaa ja viis veisaa sinun kutsuhuudoistasi ja vihellyksistäsi.
Tässä kohtaa ei kannata lannistua. Käytä mielikuvitustasi ja aikaa siihen, että saat koirasi pitämään sinua silmällä ajatuksella: “Mitähän se isäntä/ emäntä keksii seuraavaksi tai minne kivaan se minut nyt johdattaa.” Voit hullutella ja heittäytyä maahan, juosta toiseen suuntaan kuin koirasi, sännätä puun taakse tai juosta kalliolle, kaivaa kuoppaa tai tutkailla kaatunutta puuta. Aina kun koirasi kiinnittää huomiota sinuun ja tulee tutkimaan tekemisiäsi, muista kehua ja palkita koiraa – voit esim. heittää makupaloja kuoppaan, kiven päälle tai hankeen tai piilottaa niitä sammalikkoon tai kaatuneeseen puuhun tai kantoon ja antaa koirasi etsiä ne. Itsepäisemmän koiran kanssa voit myös reippaasti lähteä vain toiseen suuntaan kuin koirasi tai yksinkertaisesti kadota ja mennä piiloon. Kun koirasi säntää sinua etsimään ja näyttää hätääntyvän, kun ei heti löydä sinua, voit viheltää tai yskäistä merkiksi – tarkoitushan ei ole opettaa koiraa hätääntymään ja pelkäämään kadottamistasi. Hyvin sinua silmällä pitävän aikuisenkin koiran kanssa voit hyvin tehdä näitä temppuja silloin tällöin tai välillä vaihtaa suuntaa tai poiketa tutulta metsäpolulta ja lähteä kävelemään umpimetsään (varo eksymästä!) – vanhakin koira terhakoituu kummasti, kun pääsee uusiin maisemiin.
Vaikka pentu tulisikin loma-aikana kotiisi, on hyvä opetella sen kanssa yksinoloa jo heti. Tärkeintä yksinolon opettelussa on, että aina ennen kuin palaat yksin olevan pennun luo, sen on oltava hiljaa. Aloita harjoittelu mieluiten, kun pentu on esim. juuri syönyt tai ulkoillut ja siten väsynyt. Voit antaa sille vaikka puruluun pureskeltavaksi ja jättää sen vain hetkeksi yksin.
Jos pentu on hiljaa, palaa rauhallisesti sen luokse ja kehu sitä, jos se ei ole nukkumassa. Pidennä vähitellen yksinoloaikaa, mutta vaihtele aikoja kuitenkin välillä. Jos pentu alkaa meluta, lyhennä aikaa uudelleen. Aluksi on tärkeämpää useat toistot kuin pitkä aika. Kun pentu on luottavainen ja sen mielestä on normaalia, että tulet ja menet, ajan pitkittäminen onnistuu melko helposti. Ei kannata tehdä yksinolosta suurta numeroa, se on arkipäivää!
Et saa palata hiljentämään pentua, sillä pentu ymmärtää paluusi syyksi sen, että se haukkuen tai muuten äännellen käski sinua palaamaan. Voit helpottaa pennun yksinoloa myös esim. jättämällä radion auki. Vähitellen opettamalla saat pennun jäämään luottavaisin mielin kotiin ja odottamaan paluutasi ilman ongelmia. Islanninlammaskoirat yleensä leimautuvat voimakkaasti omistajiinsa, joten joillakin yksilöillä voi olla taipumusta vakavaankin eroahdistukseen, joten yksinolon opetteluun kannattaa panostaa ja tehdä se huolellisesti ja hitaasti edeten aloittamalla jo pentuaikana.
Koska islanninlammaskoiranpentu osaa haukkua jo luovutusiässä, hiljaisuuden ja hiljentymisen opettelu on hyvä aloittaa jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Jos haluat, että koirasi on hiljaa sisällä, kiellä heti sen ensimmäinenkin haukahdus sisällä käyttäen johdonmukaisesti jotain sanaa ja tarvittaessa ottamalla aluksi pentua hieman kuonosta kiinni. Ajoitus on tärkeä eli jos koira haukahtaa vain kerran, et ehkä ehdi puuttua asiaan niin, että koira sen ymmärtäisi. Käytä napakkaa kieltoa ja tarvittaessa vaikka vesisuihkua tai rämisevää ääntä haukunnan lopettamiseksi, jonka jälkeen annat heti pennulle jotain muuta ajateltavaa. Tärkeintä hiljaiseksi opettamisessa on se, että olet johdonmukainen ja annat pennun sopivissa tilanteissa hieman ilmaistakin itseään.
Islanninlammaskoira on alunperin haukkuen työskentelevä paimenkoira ja kotipihan vahti ilmoittaen vieraiden tulosta haukkuen eikä ole tarpeen tukahduttaa kokonaan tätä puolta koirasta. Mutta koiran tulee osata hiljentyä ja olla rauhallinen silloin kun omistaja niin vaatii. On tärkeää, ettei pentu saa koskaan haukkumalla mitään, esim. ruokaa tai huomiota. Monessa tilanteessa huomiotta jättäminen auttaa ja haukku lakkaa. Koska haukkuminen on osa islanninlammaskoiran luonnetta, se myös kokee haukkumisen palkitsevana. Tällöin pelkkä huomiotta jättäminen ei ehkä autakaan, vaan haukku on katkaistava ja huomio suunnattava muualle. Ennakoiminen on usein paras konsti eli kiinnitä koiran huomio juuri ennen haukun alkua ja palkitse siitä esim. lelulla tai makupalalla.
Koska alun perin islanninlammaskoiran tärkeä tehtävä on paimennus, sille on jäänyt luonteenomaisena piirteenä lähes kaiken liikkuvan jahtaaminen.
On äärimmäisen tärkeää kieltää napakasti jo pentuna koiran aikeet lähteä auton, pyöräilijän, lenkkeilijän, lintujen, tms. perään vaikka se olisikin sinulla kiinni taluttimessa. Kun kiinnittää koiran huomion itseensä ennakoivasti namia tai lelua apuna käyttäen, koira ei välitä ohi menevistä “kielletyistä kohteista”. On tärkeää kieltää johdonmukaisesti kaikki jahtaaminen. Kun pentu saa jahdata, esim. lintuja se voi paljon herkemmin lintujen puutteessa innostua ajamaan esim. ohi juoksevaa lenkkeilijää. Näissä tilanteissa hyvin koulutettu ja totteleva koira ei aiheuta kuitenkaan vaaratilanteita itselleen eikä muille eli ei säntää liikkuvan kohteen perään.
Vaikka islantilainen voi tulla hyvinkin toimeen muiden koirien kanssa, on silti hyvä totuttaa oma koira kohtaamaan rauhallisesti erilaisia koiria. Tähän sosiaalistamiseen on hyvä mahdollisuus esim. pentukursseilla. Myös muiden koirien ohitukset on syytä opetella hyvin jo pennusta pitäen. Esim. jos ulkoilulenkillänne tulee vastaan toinen koira, voit kiinnittää koirasi huomion itseesi ja palkita sitä makupalalla, kun se jättää toisen koiran huomiotta. Mikäli vastaantuleva koira haukkuu ja rähisee, on syytä vaihtaa reittiä ja kiertää tällainen kaveri kaukaa – etenkin opetus- ja totutteluvaiheessa. Jos pentu on kovin kiinnostunut toisista koirista, pitää ohittamisessa ottaa aluksi riittävästi etäisyyttä. Palkka pitää olla myös riittävän hyvä ja sitä on annettava riittävän paljon, jotta kivan kaverin ohi malttaa mennä. Usein on hyvä, jos kuljet itse pennun ja ohitettavan koiran välissä. Varsinkin uroksilla voi ilmetä tyypillistä uhoa ja rähinäalttiutta aikuisena, joten muiden koirien ohituksiin kannattaa todella panostaa jo pentuna.
Koirallasi voi aivan hyvin olla jo pentuajasta lähtien omia hyviä kavereita, joiden kanssa se voi temmeltää ja viettää oikeaa koiranelämää. Mutta koirasi ei tarvitse tutustua jokaiseen vastaantulevaan koiraan – mieti miltä itsestäsi tuntuisi joutua kättelemään ja jututtamaan jokainen ihminen, jonka elämäsi aikana näet.
Kaikki edellä mainittu kuuluu normaalin koiran ns. perustottelevaisuuteen. Koirasi on edukseen sinulle ja ympäristölle, kun peruskasvatus on hoidettu kunnollisesti jo heti alusta alkaen ja voit huoletta kulkea koirasi kanssa ihmisten ilmoilla. Muistathan myös, että taajamissa – muualla kuin koirapuistoissa – koirien tulee ulkoilla kytkettynä. Asuin- ja ulkoiluympäristön siistinä pitämiseksi koirien jätökset on kerättävä pois kunnan tai yksityisen hoitamilta alueilta. Hyvä tapa on korjata jätökset myös yleisten ulkoilureittien varrelta.
Alusta asti sinun on myös hyvä opettaa pennullesi, että saat ottaa siltä pois kaikki esineet milloin vain haluat. Voit harjoitella tätä leikin varjolla: anna pennulle jokin sille mieluinen esine, ota sitten esine pois siltä ja sano yhtäaikaa “irti”-käsky. Pentu irrottaa yleensä automaattisesti, jos tarjoat sille samalla hetkellä makupalan. Jos pentu luovuttaa esineen kiltisti, kehu sitä kovasti. Tämän jälkeen voit palauttaa esineen ja toistaa saman uudelleen. Voit myös välillä vaihtaa esineen yhtä mieluisaan esineeseen kuin ensimmäinen oli: näin pentu oppii, että mukava hetki jatkuu “irti”-käskyn tottelemisen jälkeenkin. Jos pentu yrittää näykätä tms., ota sitä poskinahasta kiinni molemmilta puolilta ja kerro sille vakavalla äänenpainolla, mitä mieltä olet moisesta käytöksestä.
Pennulle on hyvä opettaa selkeä EI. Tarkoituksena, että pentu ymmärtää lopettaa mitä ikinä olikin tekemässä. Opettamisessa on tärkeää, ettei ei-sanaa hoeta turhaan. Se sanotaan kerran napakasti ja varmistetaan, että väärä toiminto loppuu. Aluksi “harjoitellaan” vain lähellä koiraa, jotta voidaan tarvittaessa varmistaa totteleminen. Tilanteessa voi ottaa avuksi esim. vesisuihkun, räminäpurkin, astua uhkaavasti kohti tai vaikka tarvittaessa siirtää pennun pois tilanteesta, jos se ei malta lopettaa. Pennuilla usein “pahan” tekeminen voi liittyä huomionhakuun tai väsymiseen. Kun tuntuu, että kiellon jälkeen pentu vaan riehaantuu, on se hyvä nostaa hetkeksi jäähylle. Pienen pennun voi nostaa syliin ja pitää siinä niin kauan tiukasti, kunnes se on ihan rauhallinen. Pennun voi myös hetkeksi laittaa häkkiin tai aitaukseen puruluun kanssa rauhoittumaan. Jos leikki muuttuu ulkona mahdottomaksi, kannattaa pentu kytkeä ja pitää rauhoittumassa, kunnes se istahtaa tai ylipäätään rauhoittuu.
Joka tapauksessa muistathan, että opetus ja oppiminen on aina tehokkaampaa ja parempaa, jos pystyt palkitsemaan pennun sen oikeasta käytöksestä ja oikealla hetkellä, kuin jos joudut rankaisemaan sitä väärästä käytöksestä. Paneudu siis huolellisesti kasvatuksessa ja koulutuksessa siihen, että ensin opetat ja ohjaat koiraasi tekemään asiat oikein – näin pystyt vahvistamaan ja palkkaamaan koiraasi useammin onnistumisista. Onnistuessaan koiran motivaatio ja halu oppia lisää kasvaa.
Kun pentu kasvaa, voit alkaa vähitellen antaa sille perustottelevaisuuden lisäksi muutakin koulutusta. Paikkakunnaltasi löytyy ehkä koirakoulu, jossa pentu ja sinä saatte opetuksen ja ohjauksen lisäksi harjoitusta kulkea ja treenata muiden koirien seurassa. Sinne voi mennä heti, kun rokotukset ovat kunnossa 4 kuukauden ikäisestä lähtien – aluksi vaikka vain kuunteluoppilaaksi.
Koulutuksen tulee tapahtua alussa aivan lyhyissä jaksoissa ja leikin varjolla, vaikeus- ja vaatimustasoa lisätään vasta vähitellen. Ja muista, että koiran on osattava ja ymmärrettävä ensin vain yksi asia kerrallaan ennen kuin siltä voi alkaa vaatia haasteellisempia tehtäviä tai useamman liikkeen yhdistämistä.
Koiran oppimisen kannalta oikea-aikainen palkkaaminen on tärkeintä. Palkka sen takia, että kuka sitä haluaisi tehdä työtä ilman palkkaa. Oikea-aikaisuus, jotta koira tietäisi, miksi se saa palkan. Koska useat palkkaamistavat hieman viivästyvät, kannattaa koira opettaa siihen, että kehu tarkoittaa oikein mennyttä suoritusta ja siitä seuraa aina palkka. Sitten kun asiat jo osataan hyvin, usein myöhemmin riittää pelkkä kehukin. Koira tietää tehneensä oikein ja palkka voikin tulla kannustimena säännöllisen epäsäännöllisesti. Yleensä oppimisen esteenä on juuri huono palkkaus. “Pitäisihän sen koiran totella”, “osaahan se jo tämän”, “ei se tarvitse palkkaa, se on lahjomista” – näin ihmiset perustelevat miksei koiraa palkata. Palkkaamatta jättäminen kuitenkin hidastaa oppimista.
Kannattaa siis palkita koiraa. Käytä mielikuvitusta palkatessasi. Tee erilaisia makupaloja, helppoon harjoitukseen vaikka kuivamuonaa, vaikeampaan esim. keitettyä kieltä. Palkkaa eri kädellä, laita joskus purkkiin, jonka koira saa avata yms. Opettele leikkimään koiran kanssa erilaisia leikkejä. Tee leikkihetkistä niin hauskoja, ettei koira edes halua katsella muualle. Opettele myös leikkimään niin, että ympärillä on kaikenlaista hälyä ja silti se teidän leikki on paras juttu.
Koirasi ei puhu suomea, joten muistathan käyttää sanoja loogisesti. Yksi sana tarkoittaa yhtä asiaa. Myöskään sanan toistaminen ei helpota koiraa asioiden ymmärtämisessä, vertaa: “istu” – “istuistuistuistu” – “istuisit nyt” alkaa pian kuulostaa koirasi korvissa yhdentekevältä… Paimenkoirille tyypillisenä islanninlammaskoirat lukevat paljon myös kehosi kieltä eli selkeys omissa eleissäsi nopeuttaa oppimista.
Kontaktin ottamista ja nimensä tunnistamista voit harjoitella koirasi kanssa jo ensipäivistä lähtien. Peruskäskyjä, kuten istumista ja maahan menoa – jopa paikallaoloa ja seuraamista, voit alkaa harjoitella jo pienenkin pennun kanssa kotona pikku hiljaa. Enemmän keskittymistä vaativia tehtäviä voit alkaa opetella vasta pennun kasvettua. Koiralle kuin koiralle tarpeellisen tottelevaisuuskoulutuksen lisäksi voit alkaa harrastaa islanninlammaskoirasi kanssa muitakin lajeja kuten agilityä, toukoa, koiratanssia, pelastuskoiratoimintaa, palveluskoiralajeja (esim. jälki, haku, jne.) tai mennä mukaan paimennusharjoituksiin, mikäli ohjattuja sellaisia lähistöltä löytyy. Muistathan, että agilityn tai palveluskoirapuolen hyppyesteitä voi alkaa harjoitella vasta yli vuoden ikäisen koiran kanssa Vaikka et koskaan aikoisikaan kilpailla koirasi kanssa missään lajissa, voit aivan hyvin osallistua niihin vain harrastusmielessä – aktiivinen islantilainen varmasti nauttii toiminnasta! Ja jos innostus ja taidot riittävät: rohkeasti vain kilpailemaankin!
Kilpailit tai et, sinulle ja koirallesi on hyödyllistä totuttaa koira erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin. Mitä pienempänä pentuna viet koiraasi hälyisiin paikkoihin, tutustutat erinäköisiin ihmisiin jne., sitä helpompaa sen on myöhemminkin pärjätä uusissa tilanteissa. On tärkeää, että uusiin asioihin totuttaminen tapahtuu niissä rajoissa, että pentu uskaltaa tilanteissa seistä omin jaloin häntä pystyssä.
Kovat äänet ja rämisevät metalliset asiat tassujen alla tai erilaiset liikkuvat asiat, ovat pennulle uutta ja ehkä hieman pelottavaakin. Anna pennun tutustua mahdollisimman moniin asioihin, muistaen, että uudet nähdyt ja koetut asiat ovat hyvin väsyttäviä. Pentu tarvitsee paljon lepoa voidakseen oppia. Myös ihmiset, jotka käyttävät apuvälineitä, aurinkolaseja, hattuja tai jotka tulevat tungettelevasti suoraan tutkimaan ovat myös jänniä ja opeteltavia asioita. Kokeissa tuomari yleensä tarkastaa koiran luoksepäästävyyden sekä uroksilta kivekset ja nartuilta kiiman. Myös näyttelyissä hyvin käyttäytyvän koiran kanssa on mukavampi kulkea ja sielläkin tuomari tunnustelee koiraasi.
Kouluttaminen vie koirasi energiaa huomattavasti enemmän kuin pelkkä ulkoilu. Lisäksi voit harjoitella koirasi kanssa muutakin “aivojumppaa”. Opeta koirallesi kaikenlaisia temppuja, kätke sille herkkupaloja sisällä tai ulkona, jotka se saa sitten etsiä, opeta koirasi kiipeilemään erilaisilla esteillä metsässä tai lenkkipolun varrella olevilla sopivilla esteillä, opeta koirasi vaikka etsimään avuksesi esineitä jne. Pääasia, että koirasi joutuu käyttämään aivojaan opettelemalla aina uusia taitoja. Koiran itseluottamus myös kasvaa terveellä tavalla, kun se joutuu näkemään vaivaa saadakseen makupalan tai päästäkseen omistajansa luokse hankaliin paikkoihin – ihan itse! Kivoja vinkkejä saat esim. Tuire Kaimion kirjoittamasta Pennun kasvatus –kirjasta. Voit vaikka ottaa jokapäiväiseksi tavoitteeksesi ruotsalaisen koirakouluttaja Anders Hallgrenin viisaan ohjeen: “Väsynyt koira on onnellinen koira!”
Islanninkoiran omistajissa löytyy ahkeria naksutin- eli klikkerikouluttajia, jotka ovat saaneet aikaan hyviä tuloksia koiransa kanssa. Jos tämä koulutus kiinnostaa sinua, tutustu hyvin naksutinkoulutusohjeisiin esim. netissä tai kyselemällä kokeneemmilta koiranohjaajilta.
Jos koiranäyttelyssä käynti islantilaisesi kanssa kiinnostaa, aloita harjoittelu jo ennen näyttelyyn menoa. Koiran tulisi osata kulkea hihnassa omistajansa vasemmalla puolella pahemmin vetämättä sekä seisoa arvostelun ajan paikallaan ja antaa tarkistaa purentansa sekä uroksilla kivekset. Epäviralliset pentunäyttelyt sekä “match show”-tapahtumat ovat erittäin hyviä tilaisuuksia opetella kehäkäyttäytymistä oikeita koiranäyttelyitä varten.
Islanninlammaskoiran kanssa voit osallistua kaikkien rotujen näyttelyihin sekä sellaisiin pienempiin näyttelyihin, joihin saavat osallistua kaikki FCI:n 5-ryhmän koirat. Näyttelyistä saat tietää Suomen Kennelliiton nettisivuilta: www.kennelliitto.fi tai KOIRAMME-lehdestä ilmoittautumis- ja tuomaritietoineen.
Näyttelyihin mentäessä on koiran oltava rokotettu sääntöjen mukaisesti. Voimassa olevat rokotusohjeet löydät Koiramme-lehdestä ennen näyttelytietoja tai Suomen Kennelliiton nettisivuilta: www.kennelliitto.fi, josta löytyy myös näyttelyyn ilmoittautumislomake. Lomakkeita ja sen täyttöohjeita voit kysyä myös koirasi kasvattajalta. Muista täyttää kaikki kohdat huolellisesti ja liitä ilmoittautumisen mukaan kuitti ilmoittautumismaksun suorittamisesta sekä postita lomake ajoissa ennen määräpäivää!
Ota rekisterikirja ja rokotustodistukset (tai lemmikkieläinpassi) mukaan näyttelyyn sekä sopiva hihna koiran esittämiseen. Islanninlammaskoiran turkki ei tarvitse paljon hoitoa ennen näyttelyä – housukarvat ja vaaleat/valkoiset kohdat voit toki pestäkin, mutta koko turkin peseminen tekee karvasta yleensä liian pehmeän. Jos koira on likainen, pese se mieluiten vähintään viikkoa ennen näyttelyä. Näyttelypaikalla voit sitten tarvittaessa hieman harjata housukarvoja ja häntää.
Näyttelysäännöistä ja arvosteluperusteista ja –luokista sekä palkintonauhoista voit lukea lisää Suomen kennelliiton nettisivuilta: www.kennelliitto.fi. Toistaiseksi suomalaisen islanninlammaskoiran tulee saavuttaa hyväksytty luonnetestitulos ja tarvittavat näyttelytulokset (= eri tuomareilta vähintään 3 sertiä, joista viimeisin yli 2-vuotiaana), jotta se voi saada Suomen muotovalion (FIN MVA) arvon.
Luonnetestauksesta voit lukea lisää netistä vaikka Suomen palveluskoiraliiton nettisivuilta: www.palveluskoiraliitto.fi. Luonnetesti kertoo sinulle ja kasvattajallesi tärkeää tietoa koirasi ominaisuuksista ja käyttäytymisestä tietyissä tilanteissa. Testissä koiran tulee olla kuitenkin vähintään 2-vuotias. Voit neuvotella koirasi kasvattajasi kanssa luonnetestauksesta, jos se tulee ajankohtaiseksi.
Islanninlammaskoiralla, kuten millä tahansa koiralla, voi ilmetä myös ongelmakäyttäytymistä, esim. turhaan räksytystä, muille koirille rähisemistä, ihmisille komentelua tms. Mikäli koiran käytös on normaalista poikkeavaa tai aiheuttaa ongelmia, on syytä tutkin ensin, ettei koiralla ole mitään fyysistä vikaa tai sairautta, mikä muuttaa käyttäytymistä. Jos fyysisiä syitä ei löydy koiran ei-toivottuun käyttäytymiseen, lähes poikkeuksetta ongelman syy on hihnan toisessa päässä eli koiran omistajassa.
Koiranlukutaito on hyvin tärkeä taito eikä se suinkaan ole aina helppoa, varsinkaan ensimmäisen oman koiran omistajalle! Islanninlammaskoira reagoi nopeasti, joten on myös oltava nopea. Sinun on myös osattava opettaa koiraasi toimimaan oikein ja vaaditulla tavalla eri tilanteissa. Kärsivällisyydellä ja riittävillä toistoilla yhdistettynä positiiviseen koiran kouluttamiseen, on koiralle opetettavissa melkein mitä vaan. Mitä aiemmin puututaan huonoon käytökseen, sitä nopeammin tapa korjaantuu. Mutta jo pinttyneitäkin tapoja voi muuttaa, kunhan on johdonmukainen. Ja muista, että vanhakin koira oppii uusia temppuja – kunhan motivointi ja palkkaus ovat kunnossa.
Eri koiranohjaajilla ja –kouluttajilla on erilaisia käsityksiä, onko soveliasta vai ei puhua laumasta, arvojärjestyksestä tai johtajuudesta. Oikeat tai väärät käsitteet ja termit eivät kuitenkaan ole olennaisia sinun ja koirasi välisen suhteen muodostumiselle, vaan oma käytöksesi ratkaisee paljon. Joka tapauksessa pentukoira, jolla on heti alusta lähtien oma ja selvä asemansa ja roolinsa perheessänne sekä oikeudenmukainen ja rehti omistaja, kasvaa tyytyväiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi koiraksi. Halutessasi voit sitten tutustua lähemmin eri koirankoulutusoppeihin ja “koulukuntiin”.
Koiralle voidaan lempeästi osoittaa sen oma paikkansa perheessä, mutta koiraa ei tarvitse koskaan alistaa. Mikäli koirallesi alkaa kehittyä ns. ongelmakäyttäytymistä, kokeile näitä konsteja ja saatat nähdä, millainen muutos koirassasi tapahtuu:
– kiellä koiralta sen aikaisemmat mahdolliset oikeudet: esim. sängyssä/sohvalla nukkuminen, runsas merkkaaminen ja kerjäämisellä saadut makupalat/ruoka, haukkumisella aikaansaatu ihmisen toiminta koiran mieleiseksi tms.
– älä toteuta koiran pyyntöjä, vaan tee itse aloitteet leikkimisestä, ulos menosta, ruuan annosta, rapsutuksista tai mistä tahansa muusta koiran huomioimisesta
– ennen leikkimistä, ruokaa tai muita huomionosoituksia opeta ja pyydä koiraa tottelemaan paria käskyä kuten “istu” tai “maahan” eli pistä koira ansaitsemaan “palkkionsa”
– leiki vain kurinalaisia leikkejä silloin kun sinä haluat ja niillä leluilla kuin sinä sallit (kätke käyttämäsi lelut äläkä anna koirasi leikkiä niillä yksinään)
– älä anna koiran vetää hihnassa tai merkkailla minne sattuu
– mene itse edeltä ovissa ja kadunkulmissa, äläkä anna koiran päättää kävelysuunnasta vaan näytä, että sinä vastaat siitä minne mennään ja milloin
Näitä ohjeita voidaan lieventää vähitellen, kun koiran käytös on muuttunut huomattavasti positiivisemmaksi. Mikäli sinusta joskus tuntuu, että koirasi ei tunnu tottelevan tai suorastaan ollenkaan edes kuuntelevan sinua, voit kokeilla ns. räminäpurkkia: tyhjä metallinen juomatölkki, jonka sisään laitat pieniä kiviä ja teippaat aukon kiinni. Hätätilassa voit käyttää purkin sijaan vaikkapa avainnippua, jonka heität koirasi jalkojen juureen – älä kuitenkaan osu koiraan – saadaksesi koirasi huomion ja esim. antaaksesi uudelleen käskyn, mitä sen pitikään tehdä (esim. lopettaa haukkuminen tai pysähtyä tms.).
Mikäli koirallasi on joko pentuna tai aikuisena havaittavissa varsinaista ongelmakäytöstä, on tärkeää ettet jää asian kanssa yksin. Ota siis rohkeasti yhteyttä kasvattajaan, rotuyhdistykseen, kokeneempiin islantilaisomistajiin tai hyvämaineiseen ongelmakoirakouluttajaan ja kysy neuvoa! Välttämättä kaikki neuvot ja opit eivät sovi suoraan koirallesi, mutta varmasti jokin ohjenuora auttaa teitä lopulta selvittämään ongelmanne ja löydätte tasapainoisen ja mukavan elämän yhdessä! Lähes ongelmaan kuin ongelmaan löytyy aina ratkaisu.
III. TERVEYDENHOITO JA SAIRAUDET
Pentu on saanut jo kasvattajansa luona useamman matokuurin (yleensä 2-3 kertaa). Pennulle on hyvä antaa matokuuri jatkossa esim. 10 viikon iässä, 15 viikon iässä, 6 kk:n iässä, 9 kk:n iässä ja 12 kk:n iässä. Tämän jälkeen riittää matokuuri 1-2 kertaa vuodessa, esim. syksyisin ja keväisin. Lisäksi matokuuri tulisi antaa aina ennen rokotuksia.
Pennuilla on useimmiten suolinkaisia, jotka se on saanut emältään jo ennen syntymää. Näihin tehoavat kaikki matolääkkeet (esim. Canex, Axilur, Drontal). Myöhemmin koira voi saada heisimatoja esim. hiiriä tai muita jyrsijöitä syömällä, pakastamattomasta kypsentämättömästä järvikalasta tai toisten koirien ulosteista jne., joten silloin on hyvä antaa ainakin välillä muuta valmistetta kuin Canexia, koska se ei tehoa muihin loisiin kuin suolinkaiseen.
Pennun ensimmäinen rokotus annetaan 3 kk:n iässä eli se saa kolmoisrokotteen tarttuvaa maksatulehdusta, penikkatautia ja parvovirusta vastaan. Seuraava rokotus on 4 kk:n iässä eli edellisten uusinta sekä rabies-rokote. Uusintarokotus näille kaikille on noin vuoden päästä ja sen jälkeen 1-2 vuoden välein. Jotta rokotus tehoaa, ei pennulla saa silloin olla matoja. Siksi pennulle tulee antaa matolääkitys aina vähintään viikkoa ennen rokotusta.
Kotona on hyvä pitää koirallekin jonkinlaista ensiapuvarastoa, vaikka ainakin vakavimmassa oireissa on syytä turvautua aina eläinlääkärin apuun. Useat lääkkeet ovat samoja, joita on varattu mahdolliseen ihmisten lääkekaappiin. Muista, että lääkkeistä suurin osa on erityisesti yliannosteltuina myrkyllisiä, osa hengenvaarallisia, joten pidä ne myös koiran ulottumattomissa.
Kyypakkaus – pidä sitä myös mukanasi sulan maan aikaan lenkillä, varsinkin jos tiedät, että seudulla on paljon käärmeitä. Voit antaa kyypakkauksen tabletteja myös, jos koiraa pistää esim. ampiainen suuhun, kuonoon, kaulaan tai se tuntuu olevan herkkä ampiaisen tai muiden hyönteisten pistolle. Esim. mäkäräiset saattavat aiheuttaa osalle koirista allergisen reaktion. Kyypakkauksen annostus on 1/2 tablettia 5 kg:aa kohti. Vaihtoehtoisesti Oradexon-valmiste: 1,5 tablettia 10 painokiloa kohden. Käärmeenpureman jälkeen ota aina yhteyttä myös eläinlääkäriin!
Lievään ripuliin lisää ruokaan hieman maitohappobakteeripitoista piimää (Asidofilus, Gefilus) tai ihmisille tarkoitettuja pakastekuivattuja maitohappobakteerivalmisteita (esim. Idoform, Gefilus, Biofilus). Ripulin jatkuessa tai ollessa alusta lähtien rajumpi on koira hyvä laittaa paastolle normaaliruuasta yhden päivän ajaksi – anna koiralle kuitenkin vettä vapaasti juotavaksi. Seuraavana päivänä voit antaa varovasti riisiä ja riisinkeittolientä, johon olet lisännyt maitohappobakteerivalmistetta tai Gefilus- tai Asidofiluspiimää. Vaihtoehtona maitohappobakteerivalmisteille on esim. Inupekt tai Attapekt nimellä löytyvät entsyymivalmisteet. Ripuliin käy myös hyvin apteekissa myytävät hiilitabletit (1-5 tablettia 2-4 kertaa päivässä). Hiilitabletit ovat myös hyvä ensiapu myrkytystilanteissa.
Jos koira tuntuu paranevan, voit sitten vähitellen alkaa siirtää sitä normaaliin ruokaan ateria aterialta. Jos ripuli kuitenkin jatkuu useamman päivän jälkeenkin tai jos koiralla on kuumetta tai muita oireita kuten väsymystä, oksentelua tai ripuli on veristä, ota heti yhteys eläinlääkäriin!
Parafiiniöljyä voit antaa ensiavuksi suoliston toimintaan, jos tiedät tai epäilet koiran nielaisseen esim. muovia tai jonkin pienen esineen. Esine voi juuttua suolistoon tästäkin huolimatta, joten ole yhteydessä eläinlääkäriin!
Sideharsoa, taitoksia ja puhdistusliuosta kannattaa pitää saatavilla pienten haavojen ja naarmujen hoitoon. Puhdista ensin puhtaalla vedellä, sitten tarvittaessa puhdistusliuoksella ja voit laittaa haavaan ihmisillekin tarkoitettua Basibact-jauhetta. Varsinkin kesällä voi koira helposti saada lasinsiruista yms. haavoja tassuihinsa. Pienet haavat voit hoitaa itse, suuret, erityisesti syvät haavat pitää antaa eläinlääkärin hoidettaviksi.
Kuumemittarilla mitataan koiran ruumiinlämpö peräsuolesta. Koiran normaalilämpö on 38 – 38.5°C, pennuilla 39°C asti.
Punkkipihdeillä tai “punkkilassolla” saat punkit helpoiten pois koirasi ihosta kesäisin. Voit myös pyöräyttää punkin pois sormillasi. Myös punkin pää pitää saada pois, jotta koiran ihoon ei tule tulehdusta. Jos kohta kuitenkin tulehtuu, eläinlääkäri antaa antibioottikuurin tulehduksen hoitoon. Myös koirille voi tulla borreoloosi eli punkkien levittämä sairaus, jonka ensioireena on kuten ihmisillä muutamia päiviä pureman jälkeen ilmestyvä punainen kehä puremakohdan ympärillä. Tällöin koira tarvitsee ehdottomasti antibioottikuurin eläinlääkäriltä.
Erityisesti kuumalla, aurinkoisella säällä koiraa uhkaa lämpöuupuminen tai vakavimmissa tapauksissa lämpöhalvaus, varsinkin jos koira on tällöin autossa tai se ei pääse varjoon. Muista siis, ettet jätä koiraa koskaan kuumaan autoon tai auringonpaahteeseen ilman suojaa. Lämpöhalvaus voi muodostua koiralle kohtalokkaaksi. Jos koira saa kuitenkin ajoissa vettä, se voidaan pelastaa. Ensiapuna lämpöhalvaukseen koira tulee jäähdyttää, esimerkiksi upottamalla se viileään veteen.
Anaalirauhasten tulehdus on varsin tavallinen vaiva koirilla. Yleensä koira hankaa takapuoltaan maahan. Peräaukon alla viistosti voit tuntea turvonneet rauhaset ja peräaukon ympäristö voi olla turvoksissa ja arka. Voit hautoa lämpimällä hauteella ennen ulkoilua peräaukon seutua, sillä tämä helpottaa rauhasten tyhjentymistä. Jos tilanne on päässyt pahaksi, on turvauduttava tyhjennykseen eläinlääkärillä. Jos anaalirauhaset vaivaavat jatkuvasti, voi eläinlääkäri poistaa ne lopullisesti.
Punkkien lisäksi koiran turkista voi löytyä muitakin otuksia. Koirasta toiseen leviävät helposti koirien täit ja kirput – ihmisiin nämä eivät leviä. Jos koira rapsuttelee kovasti, on syytä tarkistaa sen turkki – erityisesti korvan taustat, maha ja nivuset. Koirien ulkoloisten torjuntaan saat apteekista mm. Ektosid-liuosta. Koiran pesun lisäksi on hyvä puhdistaa erityisesti sen makuualusta. Voit pestä myös lattiat miedolla Ektosid-liuoksella. Program-tablettien avulla voi estää koiraa saamasta täi- tai kirpputartunnan ja Exspot-valmiste estää punkkien tarttumisen ihoon. Nykyisin löytyy paljon erilaisia valmisteita. Ainoastaan eläinlääkäriltä saatavaa Ivomec-injektiota on syytä välttää rodun mahdollisen colliesukulaisuuden vuoksi. Sillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia aina hengenvaaraan asti.
Huomioi, että ihmisille myrkyttömistä aineista mm. ksylitoli (aikuisella islantilaisella myrkyllinen annos on noin 20-30 purkkatyynyä) ja tumma suklaa voivat olla koiralle hengenvaarallisia myrkkyjä. Jos tavoitat koiran syömästä jotain myrkyllistä ainetta, voit ensiapuna oksettaa koiran. Anna koiralle hyvin maistuvaa ruokaa, esim. jauhelihaa ennen oksetusta. Laita sitten teelusikalliseen suolaa hieman vettä ja tee tästä kädessä pallo. Työnnä pallo sormilla mahdollisimman syvälle koiran kurkkuun ja sivele kaulanahkaa. Koiran yleensä oksentaa pian. Eläinten myrkytyksiä koskevissa kysymyksissä: ota yhteyttä omaan eläinlääkäriin, kunnan tai kaupungin päivystävään eläinlääkäriin tai pääkaupunkiseudulla Pieneläinklinikan päivystykseen virka-ajan ulkopuolella, puh. (09) 191 57 202.
Raivotauti eli rabies eli vesikauhu on rabiesviruksen aiheuttama aivoselkäydintulehdus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin Koira voi saada tartunnan esim. raivotautisen supikoiran tai ketun puremasta ja voi levittää sitä edelleen puremalla. Taudinkuvalle ovat tyypillisiä käyttäytymismuutokset ja erilaiset halvausoireet. Klassisessa raivoisassa tautimuodossa eläin on kiihtynyt ja aggressiivinen. Se hyökkää muiden eläinten, ihmisten ja esineiden kimppuun purren niitä raivokkaasti. Toistaiseksi rabies on saatu pidettyä Suomesta poissa.
Penikkatauti on helposti tarttuva virustauti, joka tarttuu koirasta toiseen pisaratartuntana. Tartunnan saaneet koirat voivat erittää virusta jopa kuukausia. Sairauden ensivaiheissa tyypillisimpiä oireita ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet. Oireet ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä.
Penikkatautiepidemian aikana herkimmin sairastuvat nuoret ja koirat, joiden rokotussuoja ei ole riittävä. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia säännöllisistä rokotuksista. Penikkataudin hoito on lähinnä eläinlääkärin valvonnassa tapahtuvaa nestehoitoa. Penikkataudin ennuste on huono, varsinkin jos sairaus on ehtinyt keskushermosto-oireisiin asti.
Tarttuvan maksatulehduksen ja penikkataudin oireet ovat hyvin samankaltaisia sairauden alkuvaiheessa. Taudin aiheuttajavirus säilyy tartuntakykyisenä koiran ulkopuolella viikkoja, jopa kuukausia. Koira saa tartunnan sairaan koiran ulosteiden, virtsan tai syljen välityksellä. Taudinkuva vaihtelee lievästä kuumeilusta vakavaan maksan toimintahäiriöön. Sairastuneilla koirilla on kuumetta, keltaisuutta, keskushermosto-oireita, oksentelua ja ripulia sekä turvotusta eri puolilla kehoa.
Parvovirus on helposti tarttuva koirien sairaus. Sen oireet ovat kuume, vatsa- ja suolistovaivat sekä verinen ripuli. Parvo leviää lähinnä ulosteiden välityksellä ja virus on hyvin kestävä. Hoitona on nestehoito eläinlääkärin valvonnassa. Myös parvovirusta vastaan on tärkeä huolehtia säännöllisesti rokotuksista.
Kennelyskä on sen sijaan Suomessakin jo melko yleinen, erittäin helposti koirasta toiseen leviävä ylempien hengitysteiden ja keuhkoputkien tulehdus. Se paranee yleensä itsestään 2-3 viikossa, mutta voit antaa lasten limaa irrottavaa yskänlääkettä oireiden lievitykseen. Jos koiralla on kuitenkin lisäksi korkea kuume tai limanerityksestä johtuvia hengitysvaikeuksia ota yhteyttä eläinlääkäriin.
Leptospiroosi on Suomessa erittäin harvinainen bakteerien levittämä maksasairaus, mutta muualla Euroopassa se on varsin yleinen. Oireina ovat ripuli, kuume, oksentelu ja limakalvojen keltaisuus sekä lihasjäykkyys. Hoitona on antibioottihoito. Leptospiroosia vastaan on rokote, joka kannattaa koiralle ottaa, jos aikoo matkustaa sen kanssa ulkomaille.
Islanninlammaskoira on yleensä hyvin terve ja pitkäikäinen rotu. Rotu on perusterveydeltään hyvä ja perusislantilainen käykin yleensä eläinlääkärissä vain rokotuksissa. Islanninkoirien yleisin kuolinsyy on valitettavasti vilkkautensa vuoksi tapaturma, esim. auton alle jäänti. Rodussa esiintyvistä perinnöllisistä vioista suhteellisesti eniten esiintyy lonkkavikaa, joka voi – tosin hyvin harvoin – aiheuttaa koiralle nivelrikkoa. Myös muutamia harvoja perinnöllisiä silmäsairauksia on todettu.
Yhdistyksen jalostustoimikunta ylläpitää suomalaisten koirien terveys- ja sairaustilastoja. Rotu kuuluu myös Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, jonka avulla pyritään vastustamaan perinnöllisiä vikoja, eli islantilaisten osalta lonkkavikoja ja silmäsairauksia.
Keskustele aina ennen pennun ostoa kasvattajan kanssa, suvussa mahdollisesti esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista, mikäli ne ovat tiedossa.
Urokset saavuttavat sukukypsyyden noin 7 kk:n iässä. Normaalisti uroksella on myös viimeistään siihen mennessä kumpikin kives laskeutunut normaalisti kivespussiinsa – yleensä ne laskeutuvat jo 7 viikon ikään mennessä. Jos yksi tai molemmat kivekset jäävät laskeutumatta, joudutaan uros kastroimaan, sillä laskeutumatta jääneeseen kivekseen tulee helposti kasvain. Kivesvikaisia uroksia ei myöskään voida käyttää jalostukseen, eivätkä ne voi osallistua näyttelyihin, mutta esim. tottelevaisuuskokeisiin, agility-kilpailuihin tms. niiden kanssa voi osallistua.
Joskus jos uroksen ongelmallinen käytös aiheuttaa liikaa huolta, voidaan uros kastroida, jolloin käytösongelmiin voi saada helpotusta. Opittuihin ja piintyneisiin tapoihin ja ongelmiin ei leikkaus auta.
Nartulle tulee ensimmäinen juoksuaika yleensä 6-12 kk:n iässä. Sen huomaa verisestä vuodosta, jota nartun selvästi turvonneesta emättimestä alkaa tippua. Juoksuaika kestää noin 3 viikkoa, mutta erityisesti ensimmäinen juoksuaika voi olla lyhyempikin. Sinun tulee kuitenkin pitää koko tuo aika narttu valvonnassasi, jotta vältytään epätoivotuilta raskauksilta. Juoksuväli on keskimäärin 5-8 kk.
Narttujen hormonaalinen toiminta johtaa aina juoksujen jälkeen tilaan nimeltä valeraskaus. Aina tämä ei anna omistajan huomaamia oireita, mutta useimmat nartut ovat hieman rauhallisempia pari kuukautta juoksuajan jälkeen. Joillakin yksilöillä tulee nisistä maitoa ja narttu haluaa hoitaa esim. leluja pentuinaan. Ruokaa vähentämällä ja liikuntaa sekä muuta toimintaa lisäämällä voivat oireet helpottua, “pennut” kannattaa laittaa vähäksi aikaa kaappiin odottamaan oireiden helpottamista. Vaikeimmissa tapauksissa käytetään hormonihoitoa.
Jos haluat teettää pennut nartullasi on sen oltava mieluiten 2-vuotias ollakseen sekä fyysisesti että henkisesti riittävän kehittynyt pentujen hoitoon. Ensimmäiset pennut olisi kuitenkin hyvä teettää ennen 5 vuoden ikää. Lisäksi islanninlammaskoiran kohdalla nartun tulee olla lonkkakuvattu ja silmätarkastettu, kuten sulhasenkin. Lonkkakuvausta ei voi virallisesti suorittaa ennen yhden vuoden ikää, mutta jotta luusto olisi ehtinyt kehittyä tarpeeksi, olisi hyvä odottaa kuvausta 1,5 – 2 vuoden ikään asti. Nartuilla tulee vielä huomioida, että et kuvauta sitä mieluiten heti ennen/jälkeen juoksuajan.
Jotta saisit selville millainen koirasi on suhteessa rotumääritelmään, olisi hyvä käyttää sitä näyttelyssä vähintään parilla eri tuomarilla. Pennut saa myös rekisteröityä halvemmassa maksuluokassa, kun vanhemmilla on 1. palkinto näyttelystä ja kasvattaja on rotujärjestön ja Suomen Kennelliiton jäsen. Islanninlammaskoirien rotujärjestö on Suomen Seurakoirayhdistys ry, jonka jäsenyhdistyksenä Islanninkoirat ry toimii. Kaikesta pennutukseen liittyvästä saat lisätietoja paitsi koirasi kasvattajalta myös esim. Koirani saa pentuja -kirjasta.
IV. MIKÄ NEUVOKSI, KUN ISLANNINKOIRASTA ON KYSE…
- Koirallani on kannuksineen 22 kynttä. Miten ihmeessä saan leikatuksi kaikki?
– Sinulla on siis 22 hyvää syytä opettaa koirasi pienestä pennusta alkaen kynsien leikkuuseen!
- Miksi islantilaiseni nukkuu usein kaikki neljä tassua nostettuna ylös seinää vasten?
– Viisas islantilaisesi tietää, että väsyneet jalat lepuutetaan aina nostamalla ne kattoa kohden.
- Koirani tuntuu nauttivan kovasti masun rapsutuksesta selällään kellien, mistä moinen?
– Sitä kutsutaan pörrötysterapiaksi. Rapsuta ja nauti itsekin.
- Koirani on jahdannut pennusta pitäen hiiriä ja myyriä, mikä neuvoksi?
– Ole iloinen, et siis tarvitse kissaa. Muista kuitenkin matokuurit vähintään pari kertaa vuodessa…
- Miksi islantilaiseni tulee ja nuolee aina sääreni tullessani suihkusta?
– Ei huolta, koirasi haluaa vain kuivata turkkisi nopeasti ja estää sinua paleltumasta pesuhuoneeseesi.
- Islanninlammaskoirani haluaa mukaani saunaan, onko se vaaraksi?
– Ei ole, kunhan se ei sauno itseään pökerryksiin ja sille on tarjolla juotavaa.
- Koirani tykkää juoda vettä kupistaan makuulla maaten. Onkohan siinä jotain vikaa?
– Ei ole. Kai sinäkin laiskuuttasi joisit vettä makuullasi, jos voisit?
- Islantilaiseni muistuttaa levätessään joskus enemmän sammakkoa kuin koiraa. Eikö koivet vioitu niin hassussa asennossa?
– Eivät vioitu, nisäkkääthän ovat kehittyneet matelijoista aikoinaan…
- Tuntuu, että koirani korvat eivät ole koskaan paikallaan, vaan liikkuvat ylös, alas, sivulle, taakse…
– Totta, islanninlammaskoiralla on hyvin pyörivät korvat, ne miltei liikkuvat kaikkiin kahdeksaan ilmansuuntaan! Mutta se ei tarkoita sitä, että se aina kuulisi Sinut…
- Islantilaiseni haluaisi nukkua aina sängyssäni ja ennen makuulle asettumistaan se kaivaa pitkän tovin patjaani?!
– Sen mielestä ergonomisesti ajateltuna juuri siinä kohtaa kuuluu olla hänen nukkumapaikkansa.
- Koirani rakastaa lumessa ja jäällä piehtarointia. Miksiköhän?
– Niin sinäkin, jos sinulla olisi yhtä tiheä turkki…
- Onko islanninlammaskoira ollut aina yhtä nopea ja ketterä?
– Kyllä, ja jos olet tarkkaan katsonut, kun islanninkoirat ajavat toinen toistaan takaa, niin ensimmäinen voi yhtäkkiä täydessä vauhdissa kääntyä 180 asteen kulman, haukkua takaa-ajajalleen ja kääntyä takaisin 180 astetta ja jatkaa juoksuaan…
- Koirani on puolivuotias eikä sen häntä ole yhtään upea, vaan suorastaan luikero hiirenhäntä. Sellainenko siitä tulikin?
– Älä huolehdi, koirallesi kasvaa vielä lisää häntäkarvaa ennen täyden vuoden ikää!
- Onko islanninlammaskoira kameleontille sukua? Sen väri tuntuu olevan nykyisin aikuisena ihan eri kuin miltä sen karvanväritys pentuna näytti.
– Islantilaisesta on moneksi, myös karvanvärinvaihtajaksi vielä aikuisenakin ja se on ihan normaalia.
- Miksi koirani haluaa välttämättä kiehnata ja piehtaroida jonkun hajun päällä esim. nurmikolla?
– Se on koirien ikiaikainen tapa käyttää hurmaavanhajuista deodoranttia!
- Islantilaisellani on varsin erikoinen ihmismäinen tapa: jos makaan selälläni lattialla, tai miksei sohvallakin, se ryntää päälleni makaamaan ja ottaa etukäpälillään kunnon halausotteen ja nuolee naamani läpimäräksi?
– Kuka muka väitti, että islantilainen koira olisi?!
