Hundur 1/1999
Paino-ongelmia islantilaisellani?
Islanninlammaskoirat ovat nuorena yleensä sen verran vilkkaita ja osa nirsojakin, että paino-ongelmia ei yleensä ilmene. Mutta aina ei kilot tahdo silloinkaan pysyä kurissa ja varsinkin iän karttuessa ovat liikakilot melkoisen yleisiä. Ne ovat valitettavasti vain terveyden kannalta aina haitallisia – se altistaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoilla ja lisää sokeritaudin ja sydänvian riskiä.
Miten sitten tiedän onko koirani liian lihava? Perustana on kokeilla koiran kylkiluita sormilla – niiden pitäisi tuntua selvästi eikä olla rasvakerroksen alta vain juuri ja juuri tuntuvat. Mitään painoihannetta on hankala antaa, mutta Tanskasta löytyy taulukkokin islantilaisten painoille – korkeuden mukaan jaoteltuna islantilaisnartun ihannepaino on 12, 13, 14 ja maksimi 15 kg – meillä Sóla painaa 14 kg ja se on 42-43 cm korkea, Moska 15 kg ja on 45 cm korkea, joten ne tuntuvat hyvin taulukkoon “sopeutuvilta”. Uroksilla taulukko antaa painovaihteluväli 14, 15, 16 ja maksimi 17 kg. Tämä ei ehkä ole aivan paikkansa pitävä, suuret urokset, kuten meillä Arni (47-48 cm) painaa n. 20 kg ilman, että sen kylkiluiden päällä on yhtään turhaa rasvaa. Kasvavalle koiralle ei taulukkoa löydy – ja toisaalta vaihteluväli on hyvin suuri – mutta jo siinä vaiheessa on ratkaisevan tärkeää, ettei pennulla ole turhaan kasvavaa luustoa rasittavaa ylipainoa.
Se miten koira pysyy ihannepainossa ei aina ole helppoa – ensimmäinen asia, mihin islantilaisen kohdalla törmää on se, että islantilaiset käyttävät ruoan sen verran hyvin hyväksi, että kuivaruoan annosteluohjeita voi harvoin noudattaa. Yleisohjeena käy helposti, että noin puolet suositellusta annoksesta on lähellä islantilaisen ihanneannosta. Tietenkin erittäin vilkkailla koirilla, joilla myös aineenvaihdunta on usein sen mukaista, täytyy annos olla suurempi. Meidän koirat syövät pääasiassa kuivamuonaa lihan kanssa sekä kotiruoan tähteitä ja kuivamuona annos ei koiraa kohti ole aivan puoltakaan annosteluohjeesta niiden kokoisille koirille ja pienikin lisä saa äkkiä liikaa pyöreyttä kupeisiin. Ja meillä koirat sentään ovat yleensä koko päivän ulkona, missä ne juoksevat korppeja ja variksia pois peltoaukeamalta haukkuen päivät pitkät. Eli ne liikkuvat hyvinkin aktiivisesti.
Erityisesti kuiva-annoksen lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota siihen, mitä koira saa varsinaisen ruoan lisäksi, jos sille on tapana antaa herkkupaloja pitkin päivää ne luonnollisesti pitää vähentää päiväannoksesta tai muuten koira alkaa taas lihoa. Herkkupaloiksi voi ottaa ahneemmalle koiralle jotain kevyempää – vaikka porkkanaa tms. jos koira tykkää niistä.
Koira ei siitä kärsi, että sen ruoka-annokset pienenevät sopivampiin suhteisiin, jos liikakiloja on kertynyt. Päinvastoin liikakilojen alta “kuoriutuu” iloinen islantilainen, joka jaksaa tarmokkaasti pitkilläkin lenkeillä.
Riitta