Hundur 2/1995
Hampaat ja purenta
Islanninlammaskoiran hampaita tutkittaessa voidaan palata niinkin kauas kuin vuoteen 1836, jolloin yllä olevat piirustukset islanninlammaskoirasta ja sen kallosta on tehty.
Vuoden 1836 koiralla on täydellinen hampaisto, mikä on kuitenkin nykyisillä islanninlammaskoirilla epävarmempaa, sillä rodulla esiintyy melko paljon hammaspuutoksia. Hampaat on helppo tarkistaa itsekin, siksi hieman enemmän niistä ja purennasta.
Täysikasvuisella, yli 7 kk:n ikäisellä, koiralla on kaikkiaan 42 hammasta, jotka jakautuvat seuraavanlaisesti:
YLÄLEUKA: etuhampaat (I) 3, kulmahammas (C) 1, välihampaat (P) 4 ja poskihampaat (M) 2 hammasta.
ALALEUKA: etuhampaat (I) 3, kulmahammas (C) 1, välihampaat (P) 4 ja poskihampaat (M) 3 hammasta.
Näistä tulee siis yhteensä 2 x (3+3) + (1+1) + (4+4) + (2+3) = 42 hammasta.
Islanninlammaskoiran rotumääritelmä ei mainitse mitään täydellisestä hampaistosta, mutta esimerkiksi Ruotsissa on pyydetty ulkomuototuomareita tarkastamaan purennan yhteydessä myös mahdolliset hammaspuutokset islantilaisilta. Pieniä yhden-kahden hampaan puutoksia ei voida pitää suurena virheenä, mutta jos koiralta puuttuu enemmän tai suurempia välihampaita voidaan tätä pitää jo virheenä.
Jalostuskäytössä hammaspuutoksiin suhtaudutaan siten, että jos koira on ulkomuodollisesti sekä luonteeltaan että terveydeltään jalostusvaatimusten mukainen, mutta siltä puuttuu muutama (max 2) välihammas voi sitä silti käyttää aivan hyvin jalostukseen. Tällöin sille pitäisi valita uros/narttu, jolla on täysi hampaisto. Hammaspuutoksiin täytyy kuitenkin suhtautua huomattavasti pienempänä virheenä jalostuksessa kuin luuston kasvuhäiriöihin tai luonnevikoihin.
Suomen tilanteesta jalostustoimikunnalla on tällä hetkellä tiedot 22 koirasta. Näistä seitsemällä koiralla on ollut yhden tai kahden hampaan puutos. Kahta koiraa lukuunottamatta nämä ovat olleet P1-puutoksia – kahdella puuttuu yksi tai kaksi P4-hammasta alhaalta.
Purenta kohdassa islanninlammaskoiran rotumääritelmässä hyväksytään vain leikkaava purenta, muut ovat siis virheellisiä. Tasapurentaan suhtaudutaan myös hyväksyvästi, kuten useimmilla muillakin pohjoisilla pystykorvaroduilla.
Sen sijaan ala- ja yläpurenta ovat virheitä, ja tällaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen vian vahvan periytyvyyden takia.
Purentaviat ovat harvinaisia islanninlammaskoirilla – Suomessa ei ole tiedossamme yhtään purentavikaista koiraa. Myöskään muissa pohjoismaissa ei esiinny juuri lainkaan purentavikoja.