Hundur 3/2006, Kennelesittely
Blenmarin kennel
Aikaisemmin olen jo esitellytkin elämää Iidan kanssa, mutta nyt jokunen sana kennelistäni.
Koirien kanssa olen elänyt ihan pikkutytöstä saakka. Selvää oli, että jonain päivänä haluan kasvattaa pentueenkin. Alkuun suunnittelin labradorinarttua labradoriurosteni rinnalle, mutta aika ei ollut sopiva tuolloin. Kun lapset oli vähän isompia, hankimme staffordshiren bullterrieriuroksen mieheni koiraksi. Narttua tarjottiin jälleen jonkin ajan kuluttua; nyt staffi tyttöä sijoitukseen uroksen kasvattajalta. Mutta ei sekään tuntunut hyvältä. Myöhemmin, kun meillä oli kotona enää staffi herra, mietittiin sopivaa pientä rotua sen kaveriksi – rotua joka ei uhoa vahvalle terrierille – ja cavalieriin päädyttiin. Tämä rotu veikin mennessään ihan kokonaan. Niinpä olen kasvattanut v:sta -97 tätä rotua.
Koska olin kuitenkin labbisten kanssa tottunut kouluttamiseen ja harrastamiseen eri muodoissa, alkoi jälleen kyteä ajatus muustakin kuin näyttely ja kasvatuspuolesta. Aloin pohtia keskikokoista paimenkoiraa, joka tuntui sopivimmalta valinnalta Ensin tutkailimme bordercollieta, joka miellytti silmää kovasti. Tutkailtuamme rotua aikamme, päädyimme siihen, että se on turhankin aktiivinen meille, koska kuitenkin talossa on pieni lauma cavaliereja ja aikaa ei siis niin paljon ole yhden koiran kouluttamiseen. Niinpä lähdimme miettimään muita vaihtoehtoja. Ja päädyimme lopulta islantilaiseen eikä ole tätä kaduttu.
Kotimaassa oli narttupentuihin melkoisesti jonoa siinä vaiheessa, kun pentua haimme, joten Lumiluodon Riitan avustuksella saimme pennun Tanskasta. Iida, Fin Mva TK1 Westmanna’s Sollilje Ida, ensimmäinen issikkamme, on perin sosiaalinen ja kuuliainen narttu. Sen kanssa olen voinut harrastaa TOKOa ja siitä on nyt TK1 tunnus ja avoimen luokan liikkeet alkaa olla hallinnassa eli TK2 tavoitteena. Jälkeä olen mennyt sen kanssa ihan omaksi huviksemme. Toista issikkaa teki mieli ja aivan yllättäen kaksi vuotta sitten tarjoutui erinomainen tilaisuus tuoda meille uros Norjasta. Saku, Fin Mva Isak av Holteheia, sitten saapuikin täyttämään haaveeni omasta uroksesta. Sijoitukseenhan se oli tarkoitus laittaa, mutta sen uskomattoman lempeä luonne ja ylenpalttisen iloinen olemus sai meidät (siis minut) luopumaan sijoitussuunnitelmasta ja niinpä meillä asuu myös tämä herrasmies.
Nythän tilanne olikin mitä parhain. Kaksi tervettä näyttelyssä palkittua issikkaa saman katon alla- siis puuttuu enää pennut. Niinpä niin. Vaan Iidahan olikin sitä mieltä, että uros joka asuu meillä, ei ole kelvollinen isäksi. Jo kolmatta juoksua koitin saada sen hyväksymään Sakun astumaan, mutta Iida oli päättänyt: JYRKKÄ EI SAKULLE! Lopulta jouduin vaihtamaan sitten urosta ja menimme tästä kolmannesta juoksusta vanhemman, jo 9 vuotiaan uroksen luo. En halunnut keinosiementää Iidaa Sakulla heti kättelyssä, koska halusin varmuuden siitä, että kyse on tuosta samassa taloudessa asuvien haluttomuudesta eikä mistään muusta esim. alentuneesta sukupuolivietistä. Ja niinhän se Iida hyväksyi tuon vanhan herran ja ensimmäinen islantilaispentueeni näki päivänvalon tämän vuoden maaliskuussa. Myös Sakulla kävi tyttönen vierailulla pian tämän jälkeen ja yhden ainoan astutuksen tuloksena syntyi kuusi pentua (yksi näistä jouduttiin lopettamaan). Niinpä sain varmuuden siitä, että molemmilla vietit on olemassa ja kummallakin kaikki toimii. Ja nyt kesän juoksusta Iida jo olisi hyväksynyt Sakunkin pennuille isäksi. Nyt oli vain pari erotettava toisistaan, mutta tulevaisuudessa saan sitten vielä toivoakseni tästäkin parista pennut ja ihan luonnollisin menetelmin. Iidan tytär Aada on sijoituksessa ja mikäli sen terveys, luonne ja ulkonäkö sallii, se tulee jatkaman Blenmarin islantilaisia tulevaisuudessa.
Terveys ja luonne on ollut a ja o kasvatuksessani cavalierien kohdalla ja samaa pyrin toteuttamaan islantilaistenkin kohdalla. Jos terveyden ja hyvän luonteen lisäksi vanhemmilta löytyy myös ulkonäköä, ei sekään ole tietenkään haitaksi. (Cavalierilla on tiukemmat vaatimukset jalostukseen. Nartun on oltava keskiarvoltaan väh. EH:n ja uroksen ERI:n arvoinen) Yksi harrastaa näyttelyitä käyden niissä liki joka viikonloppu. Toinen harrastaa aktiivisesti agilitya, pk-lajeja tms. Jos luonnehtisin itseäni, niin vähän näyttelyitä, sopivasti sekaan omatoimista koulutusta, paljon koirien kanssa ulkoilua ja yhdessä oloa sekä reilu annos kasvattajaa. Mikään ei ole mielestäni niin ihanaa, kuin tuoksutella pentujen omaa tuoksua ja suunnitella samalla tulevia yhdistelmiä. Hyvä, että saan pennut syntymään, kun jo on mielessä, että mitäs tähän seuraavaksi yhdistetäänkään…
Kotona on tällä hetkellä Iidan ja Sakun lisäksi kolme cavalie narttua ja sijoitettuna Aadan lisäksi kaksi cavaliernarttua sekä englannista tullut cavalieruros. Pentulaatikossa tuhisee parhaillaan uusimmat cavalierpentuset.
Vaikka nämä ovatkin erilaisia rotuja niin kooltaan kuin ulkonäöltäänkin, niin ne sopivat erinomaisesti yhteen. Kumpaakin leimaa iloinen ja ihmisrakas luonne sekä halukkuus tehdä aina jotain yhdessä omien ihmistensä kanssa. Islantilaisetkin ovat tulleet perheeseemme jäädäkseen!
Marianne Trogen
blenmarin@kotiportti.fi
http://kotiweb.kotiportti.fi/blenmarin