Rodun luonteen arviointia on järjestelmällisimmin tehty luonnetestien muodossa. Koska luonnetesti on ollut yhdistyksen ehdotuksesta ehtona FI MVA arvolle, on luonnetesteissä käynyt rekisteröintimääriin nähden kohtuullisen hyvä otanta islanninlammaskoiria.
Taulukossa 1 on nähtävissä rodun ihanneprofiili ja prosentit montako koiraa mihinkin osioon on koko tarkasteluaikana sijoittunut (yhteensä 300 koiraa). Ihanneprofiilia luotaessa on mietitty, mikä olisi ihanteellinen paimentava maalaistalon yleiskoiran luonne. Tämä on varmasti myös monella tapaa miellyttävän seurakoiran profiili, jos koti on liikunnallinen ja muutenkin aktiivinen. Ihanteeseen tuskin päästään rodun luonnetestitulosten keskiarvossa, koska silloin kaikkien koirien tulisi olla luonteeltaan melkein täysin samanlaisia. Ihanneprofiili onkin vain tavoite, jota voi yrittää saavuttaa vaikka tietyn osa-alueen kohdalla yhdistelmää miettiessä. Ihanneprofiiliin pyrittäessä olisi keskiarvo islantilaisella tämän hetkisessä tilanteessa parannettavaa taistelutahdon, kovuuden, hermorakenteen, toimintakyvyn ja laukauksen kohdalla. Ihanneprofiilissa rodun ideaali on merkitty tummimmalla värillä ja hyvä tulokset hieman vaaleammalla värillä.
Jalostuksessa on suositeltu käyttämään koiria, joiden luonnetta on jollain menetelmällä testattu. Lisäksi on ohjattu välttämään yhdistelmiä, missä vanhemmilla on samoissa osa-alueissa heikkouksia. Luonteen jalostamisessa olisi tärkeää muistaa, että luonnetestin tietyt osa-alueet vaikuttavat enemmän elämään ja ovat siksi hieman tärkeämmässä asemassa. Arjessa miinustuloksen puolelle mennyt toimintakyky, hermorakenne tai kovuus sekä se, että koira on laukausaltis, haittaavat helposti koiran elämää. Rodulle ominaisen käyttäytymisen kannalta on kuitenkin samantekevää onko terävyys +1 tai +3. Tärkeintä on, ettei koiralla ole jäljelle jäävää hyökkäyshalua, koska se olisi täysin epätyypillistä islanninlammaskoiran käytöstä. Luonteen jalostaminen on hidasta, koska on otettava myös muut jalostukselliset asiat huomioon.
