ISLANNINLAMMASKOIRIEN SUKULINJAT
Riitta Lumiluoto
Teksti julkaistu Hundur 2/2007
Pieter Oliehoek on Hollantilainen islanninlammaskoiraharrastaja, joka teki opiskelutyönään tutkimuksen islanninlammaskoirien sukulinjojen jakaantumisesta erilaisiin ryhmiin. Tutkimuksen päätarkoituksena oli kartoittaa miten laajalti eri sukulinjat ovat jakaantuneet kannassa. Koska tutkimuksesta on jo useita vuosia aikaa, on uusia koiria syntynyt valtavasti tutkimuksen jälkeen. Siksi esim. Suomen nykyisiä koiria on mahdoton jakaa eri sukuryhmiin tämän tutkimuksen perusteella. Suomeen on tuotu rodun edustajia myös hyvin kirjavista ryhmistä, joten meillä on harvinaisen laajalti jo nytkin käytössä eri sukuryhmiä, joista Pieter tutkimuksessaan kertoi.
Suurin anti tutkimuksella lienee ollut, että huomattiin, että jotkut sukuryhmät ovat niin pieniä ja häviämässä, että niiden pelastamiseksi kannattaisi töitä tehdä. Pieter tekikin muutama vuosi tutkimuksensa jälkeen vielä listan koirista, jotka on erityisen tärkeä saada jatkoon. Tämä artikkeli valoittaa lähinnä näiden sukulinjojen nykyistä tilaa, ne esitellään alussa tarkemmin. Tähän olen käyttänyt lähteenä erityisesti saksalaisen Susanne Schütten kokoamia listoja. Koska Pieter ei ole ehtinyt jatkaa tutkimustaan, on Susanne kirjannut eri sukuryhmien viimeisimpien vuosien jälkeläiset. Isoilla kirjaimilla esitellään sukuryhmien “kantakoirat”.
Erityisen tärkeät sukuryhmät ja niiden jälkeläiset:
Dugga fra Laekin jälkeläiset:
| Dugga fra Laek | Lappi fra Arnarstödum | Gutti fra Kaldarhöfda |
| Tryna fra Laek | ||
| Tata fra Laek | Lappi fra Laek | |
| Dugga fra Keldum |
E1 = Garpur, Lubbi Katur fra Husatoftum/Duggafra Laek
- kummallakaan ei ole jälkeläisiä
Q = Snotra, Snotra II, Mina Kolfinnur/Dugga fra Laek
- Snotralla pentue = F = Ulfur, Freyja ja Týra isä: Vaskur fra Thorvaldstödum
- F-ryhmän koirilla kaikilla jälkeläisiä
Vaskur fra Thorvaldstödumin jälkeläiset:
| Vaskur fra Thorvaldsstödum | Kopur fra Ormsstödum | Kolur fra Olafsvöllum |
| Kria fra Tungufelli | ||
| Sprutta fra Tungufelli | Kopur fra Thorvaldsstödum | |
| Stassa fra Tungufelli |
Vaskurilla on edellä mainitun F-ryhmän lisäksi seuraavia jälkeläisiä:
M5 = Netta Pila, Skutti, Samur Vaskur fra Thorvaldstödum/Ua fra Keldnakoti
- yhdelläkään ei ole pentueita
M2 = Tata, Freyja, Snati, Hallbera, Yra, Kopur Vaskur fra Thorvaldstödum/Tyra fra Götu
- Tatalla, Snatilla, Yralla pentueet
M2 ryhmään lasketaan myös Tatan pentue, koska sen isänä myös Vaskur fra Thorvaldstödum, tästä pennut: Edda, Tofa ja Aska
– Eddalla ja Askalla pentueet
M1 = Tyran pentueet Kappi fra Hvammin kanssa, näistä jatkaneet: Huld (Islanti), Brandur (Sveitsi), Vaskur (Islanti), kaikkiaan pentuja on ollut13, mutta muilla ei ole pentueita.
O = Freyjan ainoa pentue Spori fra Olafsvöllumin kanssa, josta Skotta, Skottalla on yksi pentue
Näistä kahdesta harvinaisesta linjasta on siis yhdistettynä jatkoja usean koiran kautta.
Ulfurilla on pentue Hollannissa (fra Gull Lyklinun kennel), jotka jatkavat sukua siellä.
Freyjan ainoa pentu Skotta on jatkanut sukua Skessu-kennelissä Islannissa. Näistä pennuista Skessu-Salka on Ruotsissa ja sillä on siellä kaksi pentuetta Icetops kennelissä. Skessu-Spori ja Skessu-Snjor puolestaan ovat usean pentueen isänä Islannissa. Molemmat ovat vielä jalostusikäisiä.
Tyran pennuista Huldilla on muutama pentue fra Keldnakoti kennelissä, joista Ulfur fra Keldnakodilla on muutamia pentueita Islannissa ja Lukka fra Keldnakodilla Kanadassa. Vaskurilla on myös useita pentueita Islannissa ja Brandurilla yksi pentue Sveitsissä. Brandurin pennut ovat vielä nuoria ja tulevat jalostuskäyttöön. Vaskurin pennuista ovat jatkaneet ainakin: Katla (Hnuks-kennel), Kolgrimur (reilu 30 pentua eri kenneleissä), vom Schloss Neubronn Leira & Lagsi (von Schloss Neubronn kennel ja Klettakoti kennel), Sindra-Esja (Ferjukots kennel), Sindra-Elding (Stefsstells kennel), Sindra-Kyrja (Gladur kennel), Sindra-Katla (Saagelin kennel), Sindra-Kappi (Sindra kennel).
Tyra fra Götun pentueesta Yra on Ruotsissa ja sillä on vain yksi pentue, jossa yksi uros, Dilkur´s Birk. Birkiä on yritetty käyttää jalostukseen ainakin kerran tuloksetta, sillä alkaa olla jo ikää (s. 1996), joten kohta ei liene enää mahdollista sitä käyttää. Islannissa sen sisaruksista on jatkaneet Snati ja Tata. Snatin tyttärellä Tyra fra Thorvaldstödumilla on ollut yksi pentue v. 2005.
Tatan pentueesta, jossa siis kertautuu Vaskur fra Thorvaldstödum uudelleen, on jatkanut kaksi narttua: Aska Gjosku-kennelissä kahden pentueen verran. Näistä ovat jatkaneet Gjosku-Vaskur ja Gjosku-Dimma.
Askan täyssisko, Edda on Ruotsissa ja sillä on siellä yksi pentue, Dilkurs F-pentue. Näistä vain yksi, Dilkur´s Fylkir on jatkanut ja sekin vain parin pentueen verran. Pentue on syntynyt vuonna 1998, joten niitä voisi vielä hyödyntää.
Meille tuoduista koirista näitä sukulinjoja edustavat:
M1-linjan jälkeläisiä Suomessa ovat: Arnarstada Hjalmur, Blackstar Snella& Snorri, Fjalla-Freki, Hnuks-Lubbi, Hnuks-Pontus, Sindra-Katla, Thoka
M2-linjan jälkeläisiä: Gantroppas Arsol Emma, Gantroppas Andi Svartur, Litgeisli Bangsi ja Töfra Ljufur Bangsi
F-sukulinjan jälkeläisiä: Funi frá Esjubergi
Tyrin (e Tina) jälkeläiset
Tämä linja edustaa myös koiraa, joka on merkitty IS15 (nimi ei tiedossa)on Tinan suvussa oleva tuntematon narttu.
B1 = Hetta, Tyra, Sunna, Toa ja Ulla Týri/Goa fra Keldnakoti
- Tyralla, Sunnalla, Toalla ja Ullalla on pentueet
Näistä on jatkaneet: Ullan pennut Perla, Strakur, Grettir, Frida, Bjarki, Hetta, Kappi, Askur; Sunnan pennut: Hekla, Tyri, Askur, Katur ja Kappi sekä Toan pennut Tyrfingur ja Noi
Lisäksi Pieterin tutkimuksesta pois jäänyt Týrin 2. pentue
Kolla ja Spola Týri/Snotra
- molemmilla on ollut pentue
Kollan pennuista on jatkanut Tryna fra Oddholi ja Spolan pennuista Snerill ja Pila
Näillä koirilla on jatkoja Suomessa ainakin seuraavien koirien kautta:
Toa/ Tunturiketun V-pentue, Aitiorannan T-pentue, Westmanna´s Sollilje Ida, Hekla fra Timburhusinu ja Solfaxa´s Vika Elfa (jossa myös Ulla)
Sunna/ Kolur ja Kersins Bjartur II (jossa myös Ulla). Edellisen ryhmän koirista myös Arnarstada Hjalmurilla ja Thokalla on Sunna taustalla.
Muiden sukuryhmien kantakoirat ja niiden jälkeläiset
IS12 on Tryggur fra Kirjubolin isä, joka ei ole muuta kautta jatkunut. Tryggurilla on yksi pentue emänsä Jakobina fra Kirkjubolin kanssa ja tämä sukulinja jatkuu yhden tästä pentueesta rekisteröidyn nartun Halldora fra Kirjubolin kautta. Halldoralla oli runsaasti pentueita fra Husatoftum kennelissä Kolur fra Olafsvöllumin kanssa. Näistä Kola, Stassa, Katur, Tata ja Hroi fra Husatoftum saivat kaikki jälkeläisiä Islannissa ja tämä linja on jatkunut niin Islannissa kuin muuallakin hyvin elinvoimaisena.
Tata fra Laufasi toi aikoinaan täysin uutta linjaa Olafsvöllum kenneliin, sen pennuista jatkoi sukua kuitenkin valitettavasti vain kaksi narttua. Näistäkin vain Lysa fra Olafsvöllumin suku on jatkunut nykypäivään asti, mutta kun puolestaan sen jälkeläisistä viidellä pennulla on ollut runsaastikin jälkikasvua USAssa, Norjassa, Ranskassa ja Islannissa, niin nämä suvut ovat vahvasti hengissä tänäkin päivänä.
Bosi fra Flögu vaikuttaa suvuissa tyttärensä Tryna fra Laek´n ansiosta. Trynalla oli kolme pentuetta, joista ensimmäisestä on rekisteröity vain uros Lappi fra Arnarstödum, joka isänsä Gutti fra Kaldarshöfdan ansiosta kuuluu erittäin harvinaisiin sukuihin ja on esitelty edellä tyttärensä Dugga fra Laek´n pentujen myötä. Muut Trynan pentueet ovat jatkaneet kolmen koiran voimin. Arnarstada Snotra oli Tanskassa vahvasti vaikuttanut narttu, sillä sen pennuista peräti 12 jatkoi sukua ja näiden jälkeläislinjoista on vielä suurin osa hengissä. Islannissa jatkoi sukuaan Snotran sisko Arnarstada Tyra, mutta se suku ei ole enää jatkunut. Sen sijaan puoliveljen Arnarstada Kolurin jälkeläisistä Pilalla ja Sporilla on jälkeläisiä, joiden suku jatkuu vahvana sekä Islannissa että muihin maihin vietynä.
Tryggur fra Austurkoti jatkot ovat myös yhden narttupennun varassa. Netta fra Laek´lla on puolestaan kahdessa pentueessa rekisteröityjä pentuja. Ensimmäisen pentueen Netta fra Votumyrin ainoat jälkeläiset elävät USAssa Palmahaus kennelin suvuissa. Toisen pentueesta kolme narttua: fra Burfelli Sisi, Tata ja Lipurta ovat jatkaneet linjaa. Sisin tyttäristä Samstada Snotra meni Tanskaan ja sillä on siellä yhä eläviä sukulinjoja. Islannissa nykypäivän koiriin asti Sisin pennuista ovat jatkaneet sukua Samstada Pulli ja Samstada Hekla. Lipurtan pennuista jatkoi vain Breki (IS14/75), mutta sen pennut ovat olleet runsaasti jatkaneiden joukossa. Tatan jälkikasvusta tänä päivänä vastaa lähinnä vain Tanskaan mennyt Bassi, kun muiden suvut eivät ole jatkaneet enää viime vuosina.
Lagsi fra Kirjuboli on Snotra fra Kirjuboli Vindasin isä. Snotran tyttären Tryna fra Klaengselin pennuista kuusi on jatkanut tätä sukulinjaa. Eniten tätä linjaa ovat jatkaneet Trynan poika Seppi fra Klaengseli yhdessä sisarensa Lady Hrund fra Klaengselin tyttären Mia fra Klaengselin kanssa. Tästä ovat useat Suomalaistenkin koirien sukutaulussa olevat Ruotsissa ja Norjassa vaikuttanut Snaer fra Keldnakoti sekä sen täysisarukset Saksaan viety Bina, Tanskassa asunut Drifa, Islannissa sukua jatkaneet Goa sekä puolisisarus Ua fra Keldnakoti. Trynan tyttäristä Perla fra Klaengselin jälkeläisistä Bessin poika Bangsi on viety Tanskaan sekä kuten toisen tyttären Sponna fra Bitrun tyttären Tyra fra Bitrun poika Skati fra Olafsvöllum. Skatin Tanskassa syntyneistä pennuista erityisesti Arin jälkeläiset ovat huomattavassa asemassa niin Tanskalaissa kuin Hollantilaisen kannassa. Huomattavasti pienemmässä määrin, mutta linjat ovat yhä olemassa, on jatkanut Norjassa Sepin poika Smali (fra Husatoftum).
Freyja of Byways ja Clausentum Halloween ovat vanhemmat Brana ja Vaskur of Wensumille. Nämä olivat ainoat niiden koirien jälkeläiset, jotka Mark Watsonin aikoinaan pois maasta viemistä koirista enää ovat rodussa mukana. Wensum kennelin ja niiden koirien jälkeläiset kuolivat valitettavasti kaikki sairauksien, onnettomuuksien jne seurauksena. Brana ja Vaskur sen sijaan tuotiin onneksi Islantiin ja ne edustavat neljää Islannista aikoinaan pois vietyä koiraa vahvasti linjattuina. Brana ja Vaskur ovat varsin vankasti mukana nykykoirissakin, vaikka niiden suorista jälkeläisistä molemmilla on vain kaksi jatkanut sukua. Vaskurin toinen sukua jatkaneista pennuista, Kari fra Olafsvöllum, vietiin Saksaan, joten sen suvun jatkot ovat sitä kautta eniten vaikuttaneet Saksan ja Hollannin kantoihin. Branan pennuista Eyglo fra Olafsvöllum on eniten näkyvissä nykyislantilaisten taustoilla. Eyglon poika Smali fra Olafsvöllum ja tytär Sunna fra Olafsvöllum erityisesti ovat hyvin edustettuina.
Jakobina fra Kirkjuboli on erotettu oman sukulinjan koiraksi. Jakobinalla on kolme rekisteröityä pentuetta, jotka tosin kaikki ovat tulleet esitellyiksi käytännössä jo muiden linjojen kautta. Ensimmäinen pentue oli IS12 uroksen kanssa, toinen Lagsi fra Kirjubolin kanssa ja kolmas ensimmäisestä pentueesta olevan poikansa Tryggurin fra Kirkjubolin kanssa. Kaikkiaan siis Jakobina on hyvinkin laajalti edustettuna nykyisissä islanninlammaskoirissa.
Polly fra Keldum, Kloi fra Sellatrum ja Jobbi I fra Grafningi taas nivoutuvat kaikki yhteen ja vaikutus on suurin fra Olafsvöllum koirien ansiosta. Pollyn ja Kloin yhteisistä jälkeläisistä Tata fra Keldum, Skotta fra Saetun Keldum, Katur fra Keldum ja Snotra fra Keldum ovat jatkaneet tämän parin sukua. Skotta fra Saetuni Keldumin jälkeläisistä eniten käytetty on Kolur fra Olafsvöllum IS00012/68, joka kuuluu islanninlammaskoiramatadoreihin 118 rekisteröidyn jälkeläisen voimin. Frá Olafsvöllum kennelin lisäksi sillä on ollut pentueita Samsstada, Husatoftum, fra Bitru kenneleissä. Snotran fra Keldumin eniten jatkanut jälkeläinen, Katla fra Keldum muutti Tanskaan. Tosin Katlan sukutausta on hieman sekava. Se oli rodun ensimmäinen edustaja aikaan, jolloin rotu oli jo virallisesti olemassa ja sille käytännössä keksittiin sukutaulu, että se saatiin rekisteröityä. Katla fra Keldum oli suklaanruskea tanmerkein ja tämä pigmentti näkyy yhä kohtalaisen runsaana tanskalaisissa koirissa. Samaa sukua ja väriä edusti myös islantilaisessa Flögu-kennelissä vaikuttanut Tófi. Katur fra Keldum jatkoi myös fra Olafsvöllum kennelissä. Sen jälkeläisistä voi mainita mm. Pila (68), Smali ja Sunna ja Lysa fra Olafsvöllumin, Bassi Kjarvalin. Lisäksi sillä oli jälkeläisiä Burfelli ja Samsstada kenneleissä. mm. Norjan ja Ruotsin kantoihin erittäin voimakkaasti vaikuttanut norjalainen av Björnli kennelin Pila ja Lappi fra Olafsvöllum (i Kolur fra Olafsvöllum e Röskva fra Olafsvöllum) ovat olleet vahvasti lisäämässä näiden sukujen vaikutusta nykyisiin islanninlammaskoiriin.
Saksassa vaikuttaneita sukulinjoja
Bersi vom Grünhof = ei jatkoa, tämä suku jatkuu kuitenkin käytännössä samasta linjasta Bersin emän (Belmonda von der Schellenmühle) sisarusten kautta Katur fra Hvitarbakkan sukulinjassa, tosin tämän linjan koirat ovat Klettakoti kennelin Fiolaa lukuun ottamatta Saksalaisen VdFZB rekisterin alaisuudessa, joista ei koiria saa rekisteröityä muihin FCI maihin. Saksan sisällä rekisteröintimuutos onnistuu, kuten Fiolan kohdalla. Toivottavasti näitä tulisi lisääkin, että sukulinja saisi vahvistusta. Samaa linjaa olisi edustanut myös Hollannissa asunut Kvika, mutta valitettavasti sillä että sen jälkeläisillä oli kasvaimia erityisen paljon ja tämä suku jäi pois jalostuksesta. Kvikan kanssa samoista linjoista on vielä VdFZB alaisuudessa linja kuitenkin hengissä. Kvikan taustaa selvittäessä huomattiin, että se on osittain sukua Katur fra Hvitabakkalle sen vanhempien kautta ja osin aivan uusia linjoja. Eli se olisi ansaitusti listalla mukana suvun poikkeavuuden vuoksi. Harmillista, että ISIC ei tee tällä hetkellä yhteistyötä Saksassa kuin VDH järjestön kanssa, koska nämä harvinaiset linjat olisivat todella tarpeen saada jalostukseen.
Hollannin/Saksan suunnalta ovat Leisti, jonka isä on VdFZB koiria. Dufalle sukuselvitystä ei ole saatu lainkaan. Frekja von Ellenbach, sen isä Lubbi fra Sveinatungu on Islannista muista poikkeavia, ei rekisteröityjä linjoja. Frekja tulee eniten nykykoiriin tyttärentyttärensä Frani v Dennenbergin kautta. Frani oli yksi Hollantilaisen fra Thyturstadir kennelin kantanarttu. Franin isä taas oli Afram vom Hartenberg, joka on edellä mainitun Dufan poika. Joten näissä koirissa yhdistyy varsin muusta linjasta poikkeavia sukuja. Runsaan käytön vuoksi ne eivät ole kuitenkaan millään muotoa häviämässä olevia linjoja. Frekja von Ellenbachin toisen tyttären tyttärestä on olemassa oma erillinen linja Itävallassa. Tämän linjan viimeisin jalostukseen päätynyt edustaja lienee A-Vitus fra Himnabaer, jolla on ollut muutamia pentueita Saksassa ja Hollannissa. Valitettavasti Itävallasta on huonosti tietoja, koska se ei ole ISIC yhteistyössä. Susanne on yrittänyt näitä selvittää ja suvut onkin jo osittain tiedossa.
Näitä sukuja edustavat Suomessa kaikki Hollannista ja Saksasta tuodut koirat: Ada v h Reutse Veld, Eva vom Pöttgesberg, Eyvinur fra Bjarkarlundi, Fina v d Swaenepoel, Hekla fra Timburhusinu, Tritla fra Gull Lyklinum, Ymir Chaou v Liangtsou sekä itävaltalaiseen Frekjan linjaan kuuluva Surtsey´s Yra sekä Tunturiketun N-pentue.
USAssa vaikuttaneita sukulinjoja
Nämä kuuluvat myös linjoihin, joita ei Pieterin tutkimuksessa vielä ollut mukana.
USAssa oli ollut yksi isompi kasvattaja sitten Wensum (Mark Watson) kennelin toiminnan loppumisen jälkeen. Tämä Palmahaus kennel ei enää kasvata ja saman syyn vuoksi kuin aikoinaan Wensum kennel, kennelrakennus ja koirat tuhoutuivat kennelpalossa. Valitettavasti samalla tuhoutuivat myös Palmahaus kennelin kaikki asiakirjat ja koska koiria ei silloin ollut merkitty vielä AKC FSS rekisteriin tai USAn oman yhdistyksen rekisteriin on osa taustoista nykyään tuntemattomia. Palmahaus toi runsaasti koiria suoraan Islannista 70-luvulla ja muutti vielä koirien nimetkin, joten epäselvyyksiä niissä papereissa riittää. Osa sukutaustoista on selvitetty nykyisin elossa olevien Palmahaus koirien papereiden avulla.
USAssa on ollut muitakin vanhoja kasvattajia, joiden kasvattien taustat ovat vähintään yhtä epäselviä. Onneksi näiden koirien jälkeläisten myötä linjat elävät yhä vahvasti.
Palmahaus koiria edustaa Suomessa Blackstar Snella Gudridur ja Snorri Dagfinnur sekä Lonestar Kira ja Krunur.
Pieter Oliehoekin sivuilta löytyy Pieterin tutkimuksesta löytyy hänen sivuiltaan:
http://www.geneticdiversity.net/