Hundur 1/2011, Kennelesittely
Ginfaxi’s kennel
Olen Heidi Hautala 23-vuotias, aloitteleva kasvattaja Ilmajoelta. Olen hallituksen jäsen, viime vuoden erkkarin puheenjohtaja sekä aloitin nyt tänä vuonna näyttelyvastaavan hommat. Ginfaxi’s kennelnimi on nyt ollut minulla vuodesta 2007. Koirien kanssa harrastan metsälenkkejä ja pyöräilyä, olen täysin hurahtanut näyttelyihin ja joskus tulee kierreltyä ahkerammin ja pitkiäkin matkoja. Nyt tulee vähän karsittua osaa näyttelyistä pentujen vuoksi.
Ensimmäinen Islantilainen tuli minulle vuonna 2004 Simba (Vuoreksen Zimba), vuoden jälkeen tulikin Simballe kaveri Siru (Saagelin Urdur) sijoitukseen Niskasen Alinalta. Jossain siinä vaiheessa kiinnostuin kasvattamisestakin. Alinan avulla tuotin 2006 Islannista Pipan (Sunnusteis Stjarna) sekä 2008 hain Hollannista Netlan (Frá Blönduós Netla Engilfrid).
Amerikan Akitasta olen haaveillut jo ennen kuin Simbakaan on tullut taloon. Monta vuotta meni tutustuessa rotuun, ennen kuin haaveeni toteutui 2008 ja Mökö (Midian’s Quiet Black Bear) tuli laumaan. Katri kauppasi minulle myös aikuista narttua Sandraa (Midian’s First Sakurano) ja kun neiti tuli toimeen muiden koirien kanssa niin eipä ollut mitään esteitä etteikö Sandra muuttaisi meille. Ensimmäinen Amerikan Akita pentue syntyi helmikuussa 2010 ja tällähetkellä on toinen pentue 8 viikkoisia riiviöitä. Mutta ei siitä rodusta sen enempää.
Pyrin kasvattamaan terveitä, rodunomaisia luonteensa ja ulkomuotonsa puolesta. Jalostukseen käyttämäni koirat ovat vähintään lonkkakuvattuja ja silmätarkastettuja, joilla on terveys, luonne ja ulkomuoto “kunnossa”. Jokainen pentue on tarkoin harkittu ja joista voisin jatkaa linjojaa eteenpäin. Pyrinkin jokaisesta pentueesta sijoittamaan nartun jos vain mahdollista.
Ensimmäinen pentue
Alina ei löytänyt Sirulle mielestään hyvää urosta ja neljän vuoden ikäkin rupesi tulemaan vastaan. Niinpä loppujen lopuksi sain itse astuttaa Sirun ja sulhoksi valikoitui Simba. Siru synnytti 21. joulukuuta 5 pentua, 1 uros ja 4 narttua. Siru oli aivan loistava emä ja näin jälkeenpäin katsottuna niin hyvä periyttäjä. Päätin heti että uros jää kotiin isänsä kiusaksi. Alinan kanssa sovimme että saa vilkkaimman ja pienimmän pennun, näin ollen Saedis (Venny) muutti Hyvinkäälle. Seuraavaksi muutti uuteen kotiin Mikkeliin Sigurdis (Moona). Kotia jäi pitemmäksi aikaa Somadís (Soma), Sunnudís (Sunnu) sekä uros Sesar (Sesse). Kun jo amerikan akita piireistä tuttu Tanja ihastui Sesseen ja oli valmis ottamaan pojan sijoitukseen niin tottahan sitä sitten pojan hyvään kotiin sijoittaa! Niinpä Sunnu jäikin isän ja emän riesaksi. Soma muutti viimeisenä Pyhäjärvelle.
Epäonnistunut Ruotsin reissu ja toinen pentue
Pipan kanssa kävin Ruotsissa astutus reissulla, uros oli jo 8-vuotias ja kokematon. Loppujen lopuksi Pipa jäi tyhjäksi, vaikka oireet oli selvät. Rupesin jo epäilemään että onko vika Pipassa vai uroksessa ja en enää halunnut lähteä merta edemmäs kalaan eli aloin etsimään parasta mahdollista Suomalaista urosta Pipalle. Kriteereinä oli A-B-lonkat, rauhallinen luonne sekä vahva luusto, lisäksi kaihi-riski mahdollisimman pieni. Isäksi löysin sitten Arrin (Blenmarin Ari Idason). Pipa aloitti juoksunsa marraskuussa 2009 ja otin piruuttani neidin mukaan Jyväskylän KV näyttelyyn kun tiesin että Arri oli myös tulossa. Pariskunta tapasi toisensa Paviljongin parkkipaikalla ja hetken tutustumisen jälkeen olivat jo kiinni. Kävimme sitten vielä varmuudeksi parin päivän päästä Arrin luona. Pipa myös synnytti ongelmitta ja 23.1.2010 yöllä syntyi 6 pentua, 4 urosta ja 2 narttua. Kaikki pennut löysivät sitten loppujen lopuuksi aivan mahtavat kodit! Tasse oli ensimmäinen poika joka löysi kodin, Seinäjolta eli ihan läheltä meitä. 5 kuukautisena ostin Tassen takaisin kun ei pärjännyt kerrostalossa, onneksi minuun otettiin yhteyttä eikä joutunut kiertoon! Pari kuukautta Tasse kerkesikin olemaan meillä kun tuli soitto Ylistarosta. He tulivatkin heti seuraavana päivänä katsomaan ja sinne se poika lähtikin kahden vanhemman koiran seuraksi. Poika pääsee tulevaisuudessa myös Norjaankin omistajien kanssa vaeltamaan, eli ei olisi voinut yhtään parempaa kotia löytää!
Tulevaisuuden suunnitelmia
Seuraava pentue on toiveissa maaliskuun loppuun, Simba on astunut Netlan joka aloitti juoksunsa rytmissä Pipan kanssa paria kuukautta normaalia ennemmin. Tämä yhdistelmä oli haaveenani jo kun Netla oli pikkupentu… Netlan ensimmäinen silmätarkastus meinasi jo peruuttaa suunnitelman kun silmässä oli “ei perinnöllinen kaihi”. Kävin pari kuukautta myöhemmin toisella (tarkemmalla) silmälääkärilla ja helpotuksekseni hän sanoi että Netlan silmässä ei ole minkäänlaista kaihia. Helmikuun lupulla nähdään sitten onko tämä yhdistelmä tuottanut hedelmää, kun käyn Netlan kanssa ultrassa! Vatsalinja on mielestäni jo pyöristynyt ja neiti hieman rauhoittunut.
Sunnun mahdollinen jalostuskäyttö on vielä pimennossa, lonkat ja kyynärät on nyt kuvattu ja tuloksia odotellaan Kennelliitosta. Jos neiti on terve, niin mahdollinen pentue on suunnitelmissa syksylle/talvelle 2011. Thelma (Alsaela) sijoitustyttö asustaa Helsingissä ja jos terveys on kohdillaan, niin neidille tulee pennut loppuvuodesta 2012. Myös Pipalla olisi mietinnässä toinen pentue, mutta sen toteutuminen selviää A-pentueen terveystarkastusten jälkeen. Jos sitä tällä kertaa löytäisi ulkomailta uroksen. Suunnitelmia löytyy paljonkin, mutta aika näyttää toteutuuko kaikki vai ei.
Kiitokset
Kaikille kasvattien omistajille! Ei olisi voinut parempia koteja löytyä pennuille! Kuvia saa (pitää) lähetellä!
Kiitokset Hyyryläisen Marja-Leenalle Simbasta josta rakastuminen rotuun alkoi, sekä Alinalle Sirusta, avusta sekä neuvoista. Tämän hetkiselle tukipylväälleni, jolta saan kokeneemman kasvattajan avun sekä turvan kiitos Sirpa!
Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille Hundurin lukijoille, näyttelyissä tavataan!
Heidi Hautala
http://ginfaxiskennel.webs.com/