Kaverikoiratoiminnasta

Hundur 3/2009

KAVERIKOIRATOIMINNASTA

Teksti: Eila Sillanpää

Mitä kaverikoiratoiminta on (lainaus Kennelliiton oppaasta):

Kaverikoirat ovat tavallisia kotikoiria, jotka omistajineen käyvät vierailemassa erilaisten ryhmien luona tuomassa iloa, mielenvirkistystä ja eläinkontakteja. Kaverikoirat omistajineen käyvät vierailuilla mm. vanhustentaloissa, kehitysvammaisten palvelukeskuksissa, sairaaloissa sekä erityiskouluissa ja –luokissa.

Kaverikoiraksi pääsee aikuinen, terve ja hyväluonteinen koira, jonka omistaja on halukas tekemään vapaaehtois-työtä koiransa kanssa ja sitoutumaan toimintaan pitkä-jänteisesti. Koira ja omistaja osallistuvat Kennelliiton järjestämälle kaverikoirakurssille tai seudulla jo toimiva kaverikoiraryhmä perehdyttää uuden jäsenen mukaan toimintaansa.

Toimintaan osallistuminen on maksutonta. Koirakoille ei makseta toiminnasta korvauksia. Kaverikoiratoiminnan perustana toimii omistajan ja koiran välinen hyvä suhde ja sanaton yhteistyö, joka takaa toiminnan turvallisuuden asiakkaalle.

Kaverikoira on Kennelliiton rekisteröimä tavaramerkki. Kaverikoiran tunnistaa oranssista työhuivista ja koiran omistajalla on kaverikoiraohjaajan rintanappi. Suomessa on kaverikoiria tällä hetkellä n. 500 ja ryhmiä on kymmenillä eri paikkakunnilla.

Kiinnostuin kaverikoiratoiminnasta muutama vuosi sitten. Silloin koirani Tellu ei kuitenkaan vielä iältään täyttänyt kaverikoiran vaatimuksia eli 2 vuotta. Seuraavan kerran aktivoiduin asiaan viime vuoden keväällä, jolloin otin yhteyttä kennelliiton kaverikoiravastaavaan. Sain kuulla, että valmiita kaverikoiraryhmiä ei alueellani vielä ole, mutta seuraavalla viikolla olisi Vihdissä Kennelliiton järjestämä kaverikoira-kurssi. Ei auttanut muu kuin raivata tilaa kalenteriin sille viikonlopulle ja ilmoittautua mukaan. Kurssi oli kaksipäiväinen; lauantai ja sunnuntai. Lauantaina saimme perusoppia ilman koiria ja sunnuntaina olimme kurssilla koirien kanssa. Tällöin Kennelliiton kouluttajat tutustuivat koiriimme ja niiden käyttäytymiseen erilaisissa tilanteissa ja koiria tutustutettiin apuvälineisiin mm. rollaattoriin, pyörätuoliin ja kävelykeppeihin. Myös ohjaajille annettiin opastusta ja vinkkejä ratkaisuiksi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joita mahdollisesti tulee vastaan vanhusten, kehitysvammaisten ja lasten kanssa.

Koska läntisellä Uudellamaalla ei vielä ollut kaverikoiraryhmiä, kurssilla perustettiin uudet ryhmät mm. Lohjalle, Vihtiin ja Kirkkonummelle. Siuntiossa asuvana valitsin ryhmäksi Kirkkonummen kaverikoirat, joka siis toimii tällä hetkellä sekä Kirkkonummen että Siuntion alueella. Kirkkonummen kaveri-koiriin kuului alun perin 5 koirakkoa, joista 3 kirkkonummelaisia ja 2 siuntiolaisia. Ryhmä organisoitui keväällä 2008 eli valitsi itselleen vetäjän ja muut toimihenkilöt sekä lähti hakemaan ensimmäistä vierailukohdetta.

Kaverikoirat toimivat aina ryhmänä ja ohjaajat ovat vierailu-kohteissa mahdollisimman anonyymeinä mm. esiintyvät vain etunimellään. Toki sitä tutustumista tulee ajan myötä ja myös henkilökohtaisia suhteita solmitaan. Uudessa vierailukohteessa aloitetaan siten, että ryhmänvetäjä käy ensin tutustumassa uudessa vierailukohteessa, kertoo säännöistä, miten kaveri-koirat toimivat, ja sopii vierailujen ajankohdat. Ryhmänvetäjä myös huolehtii, että vierailulle osallistuu tarvittava määrä koirakoita sekä pitää yhteyttä Kennelliittoon.. Yhdelle vierailulle tarvitaan 2–5 koirakkoa vierailupaikan koosta riippuen. Kirkkonummen kaverikoirien ensimmäiseksi vierailu-kohteeksi kysyttiin Volsissa sijaitsevaa vanhainkotia, jossa meidät otettiin innolla vastaan. Käynnit Vols-kodissa alkoivat todenteolla syksyllä 2008. Nykyisin käymme tervehtimässä vanhuksia 2 viikon välein, kahdessa eri rakennuksessa. Koirien käyntiä odotetaan erityisen innolla hyväkuntoisimpien vanhusten Metsäpirtissä, jossa mummot ja papat ovat jo usein kerääntyneet taukotilaan odottamaan koiria.

Ennen jokaista käyntiä vierailulle osallistuvat koirat tutustuvat toisiinsa, koska vierailulla koirien on keskityttävä vierailu-kohteen asukkaisiin. Koirat eivät saa tällöin kiinnittää huomiota toisiinsa tai leikkiä keskenään. Vierailut sujuvat aina koirien ja asukkaiden ehdoilla. Jotkut asukkaat haluavat ottaa koiraan läheisempää kontaktia mm. koiraa pyydetään hyppäämään viereen sohvalle tai syliin (tämä on Metsäpirtissä sallittua) ja jopa antamaan pusuja. Toiset seuraavat koirien touhuja etäämmältä. Joitakin koira saattaa pelottaa, mutta samalla kiinnostaa. Tällöin koiran ohjaaja ei väkisin tyrkytä koiran läheisyyttä, vaan pitää koiran tietyllä etäisyydellä. Jos asukas uskaltautuu esim. rapsuttamaan, koira viedään varovasti lähemmäksi. Yksityisissä huoneissa koirakot voivat vierailla asukkaan suostumuksella, henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Periaatteena on, että vierailua ei suoriteta yksin ihan vastuu- ja turvallisuussyistä.

Jokaisella käynnillä on ryhmässä yksi vastuuhenkilö, jolle henkilökunta kertoo kulloisellakin käynnillä paikan tilanteen; onko uusia asukkaita tullut ja mikä on heidän arvioitu suhtautumisensa ja onko juuri ollut asukkaiden kesken esim. ristiriitatapauksia, jotka saattavat vaikuttaa käynnin sujuvuuteen. Yleensä käynnit sujuvat hyvin, iloisesti koirien kanssa touhuten ja iloa tuoden sekä asukkaille, henkilökunnalle että koiran omistajalle. Ja tietenkin jokainen eläimiä rakastava henkilö kertoo sen oman koiransa tarinan … uudelleen ja uudelleen joka käynnillä J . Kaikkein palkitsevimpia ovat ne hetket, jolloin joku henkilökunnasta kertoo, miten esim. dementoitunut henkilö, joka muuten ei löydä enää sanoja, on puhunut koiralle sujuvasti. Tai että vannoutunut koiraihminen (Timo nimeltään) haluaa ehdottomasti joka käynnillä taluttaa pienen matkan Tellua käytävällä lyhyin askelin, mutta silmät riemusta loistaen.

Koiralle käynnit ovat yllättävän rasittavia. Käynnin pituus on rajattu puoleen tuntiin ja ainakin Tellulle se on juuri sopivan pituinen aika, jonka se jaksaa keskittyä ihmisiin. Kennelliitto on myös rajannut siten, ettei koiralla saa olla vierailukäyntejä kuin kerran viikossa. Koiran vaatimuksena on, että se on aikuinen ja sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Koiran tulee ottaa omasta tahdostaan kontaktia ihmisiin. Se ei saa olla aggressiivinen ihmisiä kohtaan ja sen pitää tulla toimeen ryhmän muiden koirien kanssa. Koiraa ei siis mitenkään erityisesti kouluteta kaverikoiraksi, vaan koiran tulee olla perusluonteeltaan toimintaan soveltuva. Koiran pitää olla käynneillä terve. Koiralla ei saa olla tiedossa esim. kipuja, joiden vuoksi se voisi käyttäytyä ennalta arvaamattomasti. Jos koira sairastuu, se jää toiminnasta tauolle, kunnes on parantunut. Myöskään ns. kaltoin kohdellut tai taustaltaan tuntemattomat koirat eivät ole soveliaita kaverikoiratoimintaan. Koiran ohjaajan tulee myös katsoa, ettei levitä tarpeettomasti pöpöjä ja noudattaa vierailukohteen hygieniamääräyksiä sekä tullessa että poistuessa vierailukohteesta.

Kirkkonummen kaverikoirilla on tällä hetkellä jo kaksi vierailukohdetta ja 10 koirakkoa. Vols-kodin lisäksi käymme Killinmäen kehitysvammaisten asuntolassa kerran kuukaudessa. Siellä meno on sähäkämpää kuin Vols-kodissa. Kehitys-vammaiset ovat äänekkäämpiä ja heillä voi olla mm. pakkoliikkeitä ja erilaisia apuvälineitä on paljon käytössä. Yhtä kaikki koirat kiinnostavat kovasti ja eläinkontaktit tuovat iloa ja vaihtelua elämään. Koirat eivät juurikaan välitä siitä, onko kontaktia ottava ihminen kehitysvammainen vai ei. Myöskin apuvälineisiin suhtaudutaan yleensä viileän välinpitämättömästi. Toki jokaisen ohjaajan tehtävä on pitää huolta omasta koirastaan, ettei se joudu kolhituksi tai joku asukas käsittele sitä liian kovakouraisesti.

Olemme n. vuoden toiminnan aikana kouluttaneet 5 uutta koirakkoa mukaan toimintaan. Heistä yhden koulutus on vielä kesken. Liittyminen kaverikoirien toimintaan sujuu siten, että ensin otetaan yhteys Kennelliiton kaverikoiratoiminnasta vastaavaan henkilöön, joka antaa alueella toimivan ryhmän-vetäjän yhteystiedot. Kirkkonummen kaverikoirien ryhmänvetäjä haastattelee uutta tulokasta ja kertoo kaverikoira-toiminnasta. Ehdokas täyttää esitietokaavakkeen. Tämän jälkeen uusi ehdokas käy ilman koiraansa 1–2 vierailulla, joiden jälkeen hän tulee mukaan esim. ryhmän yhteislenkille, jossa muut ryhmän jäsenet keskustelevat hänen kanssaan ja tarkistavat koiran soveltuvuuden toimintaan. Mikäli koirakko katsotaan soveltuvaksi ja haluaa jatkaa, hän tekee 2-3 vierailua koiransa kanssa toisen, ilman omaa koiraansa olevan kaverikoiraohjaajan opastuksella. Tämän jälkeen uudelle koirakolle alkaa ns. harkinta-aika 1 kk, jonka jälkeen hän voi osallistua ryhmän täysivaltaisena jäsenenä vierailuille. Kun koirakko on käynyt kuudella vierailulla ja sitoutuu edelleen jatkamaan toimintaa, Kennelliitto myöntää koiralle kaveri-koiratunnuksen, oranssin kaulahuivin. Jos koirakko lopettaa kaverikoiratoiminnan, huivi palautetaan Kennelliittoon. Käytännössä huivia tulee käytettyä varsinaisilla käynneillä aika harvoin, koska se on tiellä rapsutettaessa.

Ryhmämme toimii hyvin organisoidusti. Ryhmänvetäjä laittaa vierailukohteen kanssa sopimansa vierailukäynnit ryhmän jäsenten käytössä olevalle nettifoorumille. Jokaisella koirakolla on oma vierailuryhmänsä, jonka käynneille hän on velvollinen ilmoittautumaan. Jos koirakolla on este, ettei pääse oman vierailuryhmänsä käynnille, siitä pitää ilmoittaa foorumilla hyvissä ajoin, jotta mahdollisesti tarvittava varakoirakko saadaan järjestettyä. Toki koirakko voi halutessaan ilmoittautua myös toisen vierailuryhmän käynneille, jos käyntejä ei tule koiralle liian tiheästi. Foorumilta löytyy myös ryhmämme kokoonpano ja esittelyt sekä toimintasäännöt, jotka jokaisen ryhmään liittyvän ohjaajan tulee hyväksyä. Yhteisiä asioita käsittelemme säännöllisesti n. joka toinen kuukausi pidettävillä ryhmän yhteislenkeillä sekä virallisemmin kevät- ja syyskokouksissa. Ryhmänvetäjä raportoi ryhmän toiminnasta vuosittain Kennelliittoon.

Jos alueella ei ole ennestään olemassa kaverikoiratoimintaa, tiedustelee Kennelliiton kaverikoiravastaava henkilön halukkuutta kerätä alueella asiasta kiinnostuneita koirakoita. Kun koirakoita on riittävästi (n.30), järjestää Kennelliitto kaveri-koirakurssin, jossa alueen kaverikoiratoiminta käynnistetään.

Millainen koira sopii kaverikoiratoimintaan:

• iältään yli 2-vuotias
• sosiaalinen
• ottaa ihmisiin vapaaehtoisesti kontaktia
• ei saa olla huonoja kokemuksia ihmisistä
• koiran taustan tulee olla tunnettu
• ei säiky helposti outoja asioita ja ääniä eikä pelkää esim. rappusia ja liukkaita lattioita
• koiran pitää olla terve

Minkälainen ohjaaja sopii kaverikoiratoimintaan:

• ohjaajalla / omistajalla tulee olla luottamuksellinen suhde koiraansa
• osaa toimia ryhmässä ja sitoutuu ryhmän toimintaan ja käynteihin
• omaa riittävästi sosiaalisia taitoja
• pitää olla täysi-ikäinen

Kaverikoira voi olla mistä rodusta tahansa, monirotuisetkin kelpaavat. Kooltaan kaverikoira voi olla iso tai pieni tai siltä väliltä. Kaikenkokoisia koiria tarvitaan esim. isoa koiraa on vanhuksen helpompi kumartua rapsuttamaan ja taas pienen koiran voi ohjaaja ottaa syliin tervehdittäessä esim. vuodepotilasta. Kirkkonummen kaverikoirissa toimii peräti kaksi islanninlammaskoiraa; minun Tellu ja Marjaanan Peppi. Tellu ja Peppi soveltuvat toimintaan hyvin. Tellu on luonteeltaan vilkas, mutta hakee ihmiskontaktia ja kerjää rapsutuksia. Ainakin vanhukset katselevat Tellun touhuja ihan mielellään. Vilkkauskaan ei siis haittaa eikä myöskään pienet haukahdukset. Ehkäpä nekin tuovat vaihtelua ja erilaista ääntä laitosarjen harmauteen.

Jos kiinnostuit kaverikoiratoiminnasta, tässä pari linkkiä:

http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/kaverikoira/Etusivu.htm
http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/kaverikoira/Mitenmukaan.htm
http://kirkkonummen-kaverikoirat.net/