Hundur 1/1995
Kesämuisteloissa Rauma, 30.7.1994
Viime kesäinen Rauman näyttely oli eräänlainen käännekohta suomalaiselle islanninlammaskoiraharrastukselle. Raumalla perustettiin islanninlammaskoirille oma rotuyhdistys, kuten useimmat jo tietävätkin. Tuo “historiallinen” päivä on varmasti vielä yhden kertauksen arvoinen, joten palataanpa ajassa taaksepäin, helteiseen heinäkuun viikonloppuun Raumalle.
Rauman näyttelyn teki merkittäväksi kaksikin seikkaa. Paitsi yhdistyksen perustamiskokous, myös mielenkiintoinen tuomarivieras Islannista oli saanut mukavan kokoisen joukon rodun harrastajia liikkeelle.
Rotumme arvosteli Raumalla islantilainen Sigridur Petursdottir, joka itsekin on kasvattanut islanninlammaskoiria n. 30 vuotta. Näyttelyyn oli koiria ilmoitettu seitsemän, joista kuusi ilmestyi arvosteltavaksi. Lisäksi kehänlaidalla kannustusjoukoissa oli neljä muuta rotumme edustajaa. Tämä osallistujamäärä oli ihan hyvä, kun huomioidaan silloinen kotimainen koirakantamme, joka oli n. 28 islanninlammaskoiraa.
Huhu kehänlaidalla kertoi, että tuomarivieraamme aikoi olla erityisen ankara islanninlammaskoiria arvostellessaan, jotta me suomalaiset saisimme koiriemme tasosta oikean kuvan…
Sigridur Petursdottir kävi koirat hyvin huolellisesti läpi. Hän käsitteli koiria (ja handlereita!) kauniisti ja todellakin antoi jokaiselle koiralle mahdollisuuden esittää parhaimpaansa. Laatuarvostelussa hän jakoi tasaisesti 1. ja 2. palkintoja. On huomioitavaa, että mukana oli vain yksi avoimen luokan kilpailija. Kaikki muut osallistujat olivat junnuja tai nuoria koiria, ja vielä kesken kehityksen.
Rodun ROP ja VSP löytyivät kuitenkin juuri junioriluokasta. Vasta 11 kk:n ikäiset sisarukset Röggis Snotra ja Röskur olivat ensimmäisessä näyttelyssään ja saivat siis ekat sertinsä, sekä nuo em. tittelit. Kolmas SA:n saanut koira oli avoimen luokan narttu Ulvdalens Gaska. Myöhemmin iltapäivällä ROP-koira, narttu Snotra, sijoittui vielä ryhmäkilpailussa viidenneksi, joten Agneta Nymanin kasvattien menestys oli mahtava!
Islanninlammaskoirat oli Sigridur Petursdottirin viimeinen arvosteltava rotu. Arvostelun loputtua hän uhrasi vielä ystävällisesti aikaansa selvittämällä omaa näkemystään oikeantyyppisestä islanninlammaskoirasta, sekä kommentoimalla Raumalla näkemäänsä.
Hän oli yleisesti ottaen tyytyväinen suomalaisten islanninkoirien tasoon. Koirat ovat täällä jokseenkin samaa tasoa kuin Islannissa. Rodun jalostusta ajatellen hän piti tärkeänä “korjata” heti aluksi koirien päät ja hännät. Pään oikeisiin mittasuhteisiin, korvien kokoon, silmien väriin ja muotoon, sekä hännänkiinnitykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Nämä virheet oli nähtävissä Raumallakin mukana olleissa koirissa. Kysyttäessä kaksoiskannuksista, kertoi tuomarimme, ettei niiden puuttuminen ole virhe, joka vaikuttaa laatuarvostelupalkintoon. Kuitenkin kilpailuluokassa hän sijoittaa kahdesta samanarvoisesta koirasta aina paremmin sen, jolla kaksoiskannukset ovat.
Lisäksi Petursdottir mainitsi turkeista. Islanninlammaskoiralla tulisi pohjavillan olla runsasta ja tiivistä, ja karvan laatuja on itse asiassa kolmea, eikä kahta, kuten yleisesti on ajateltu. Karvaa on pitkää, keskipitkää ja lyhyttä laatua. Omat pitkäkarvaisemme hän luokittelisi karvaltaan keskipitkiksi, yksikään Raumalla olleista koirista ei vastannut hänen näkemystään pitkäkarvaisesta islanninlammaskoirasta. Pitkäkarvaisen koiran peitinkarvan tulisi olla vähintään 7 cm pitkää. Tosin Islannin ilmasto-olosuhteissa turkit kehittyvät aivan erilailla kuin meillä Suomessa.
Luonteista hän mainitsi sen verran, että herkkähaukkuiset “turhan räksyttäjät” tulisi jalostuksesta karsia pois. Kyseessä on kuitenkin rotu, joka usein päätyy seura- tai perhekoiraksi, ja tämä on syytä huomioida jalostusmateriaalia valittaessa. Herkkähaukkuisten, hermostuneiden koirien jälkeläisten kanssa saattaa tulla ongelmia, varsinkin kerrostalo- yms olosuhteissa. Paitsi että pentu saa perimässään näitä huonoja luonteenpiirteitä, se saa ensimmäisten elinkuukausien aikana huonoja käyttäytymismalleja hermostuneelta emältään.
Sigridurin innokkaaseen kuulijajoukkoon oli liittynyt myös muutama suomalainen tuomari. Keskustelun päätyttyä räpsittiin valokuvia koirista ja siirryttiin sivummalle kokousta aloittelemaan ja eväitä syömään.
Kokouksen oli kutsunut koolle Riitta Lumiluoto, islanninlammaskoirien “fanaattinen” harrastaja ja todellinen puuhaihminen. Hän oli siis aivan luonnollinen valinta uuden yhdistyksemme puheenjohtajaksi. Muutkin hallituspaikat saatiin täytettyä ja kokous sujui leppoisissa merkeissä. Yksimielisesti todettiin tarvetta olevan omalle rotuyhdistykselle, vaikka koiramäärämme onkin vielä melko pieni.
Uuvuttavan helteisen päivän päälle useimmilla oli vielä monen tunnin ajomatka kotiin. Tuskin kukaan kuitenkaan katui mukana oloaan, sillä päivä oli kaikinpuolin oikein onnistunut! Kiitos kaikille osallistuneille!!
Sari Laurila-Kärkäs