Hundur 4/1998
Koiran käytösongelmat ovat yleisiä
Villien koiransukuisten eläinten kuten suden käyttäytymistutkimuksesta saatua tietoa soveltamalla on koiran käyttäytymistä opittu ymmärtämään paremmin. Samalla on opittu, mikä koiran käyttäytymisessä on lajille ominaista ja mikä ei sitä ole. Tämän ymmärtäminen onkin koiran ihmisseuralaiselle tärkeää: ongelmallisesti käyttäytyvä koira saattaa toimia juuri lajille tyypillisellä tavalla, joka ei kuitenkaan sovi ihmisen elinympäristöön koiran nykyisen laumakumppanin, ihmisen mielestä.
Koiran luonnetta pidetään rotuun liittyvänä perinnöllisenä ominaisuutena. Sen myötä myös ongelmakäyttäytyminen voi liittyä rotuun. Vilkkaat rodut (esim. pumi, kettuterrieri, monet paimenkoirat) vaativat runsaasti toimintaa. Työkoirat käyttäytyvät jalostusperimänsä mukaan: lammaskoira kokoaa laumaa ja näykkäisee helposti lampaan takajalasta tai housunlahkeesta, pystykorvan tehtävä on aina ollut ilmoittaa vieraan tulosta haukkumalla ja sen se tekee edelleen. Valittaessa uutta pentua kotiin olisikin ymmärrettävä ne vaatimukset, joita rodun ehkä monisatavuotinenkin käyttöjalostus asettaa omistajalleen. Toimettoman paimenkoiran kynnys ongelmakäyttäytymiseen, esim. kodin tuhoamiseen tai aggressiivisuuteen, on huomattavasti matalampi kuin ehkä laiskaksikin seurakoiraksi jalostetun lajitoverinsa.
Eläinlääkäreiden asiakkaille tehdyissä ulkomaisissa kyselyissä käytösongelmista raportoivien määrä vaihtelee välillä 42-87%. Amerikkalaisessa laajassa tutkimuksessa todettiin, että koiraa kohti oli keskimäärin peräti 4,7 käytösongelmaa. Suomalaisessa yli 400 koiranomistajalle tehdyssä kyselyssä todettiin käytösongelmia 63%:lla koirista.
Koiran käytösongelmia voidaan luokitella oireiden mukaisesti. Pääoireryhmiä ovat aggressiot, pelko- ja ahdistustilat, pakkomielteisyys, sukupuolikäyttäytymiseen liittyvät ongelmat sekä vanhuuteen liittyvät käytöshäiriöt. Aggressiot eri muodoissaan ovat koirien tavallisin ongelmakäytösryhmä sekä kansainvälisissä että suomalaisissa tutkimuksissa. Toiseksi yleisin ongelmakäytösdiagnoosi oli eroahdistus eri muodoissaan. Eroahdistuksesta kärsii 15-20% käytösklinikoiden potilaista.
Eroahdistus
Kun koira yksin jäätyään osoittaa ahdistus- ja kiihtymisoireita, puhutaan eroahdistuksesta. Oireet saattavat olla varsin selviä: koira haukkuu, ulvoo, uikuttaa, se voi tuhota ympäristöään tai virtsata tai ulostaa sisätiloissa. Lievempi eroahdistus ilmenee mm. vapinana, läähätyksenä tai kuolaamisena. Koira saattaa menettää ruokahalunsa, olla alakuloinen ja sen liikkumishalukkuus vähenee. Myös oksentelu, ripulointi ja sairaalloinen nuoleminen voivat olla eroahdistuksen oireita. Eroahdistukseen liittyy usein pelkotiloja, esimerkiksi pelko siitä että isäntä/emäntä ei tule takaisin: usein koira kotona seuraa omistajaansa varjon lailla ja kiihtyy havaitessaan tämän valmistautuvan lähtemään. Ylenpalttinen tervehtiminen omistajan kotiinpalattua saattaa myös olla viite eroahdistuksesta. Eroahdistuksesta kärsivien koirien historia kertoo usein puutteellisen ihmis-koirasuhteen muodostumisesta, joka saattaa johtua esimerkiksi varhaispentuiän kielteisistä kokemuksista tai useista omistajanvaihdoksista.
Eroahdistusdiagnoosia tehdessään eläinlääkäri sulkee pois läheiset käytösongelmadiagnoosit (esim. pelot, pelkoaggressiot, fobiat, pakkomielteisyys), koiran normaalikäyttäytymiseen kuuluvan käytöksen (esim. pentukäyttäytyminen, pystykorvan haukkuminen) sekä elimelliset sairaudet (esim. kipu, virtsanpidätyskyvyttömyys, tulehdussairaudet, vanhojen koirien häiriöt, kilpirauhasen ali- ja ylitoiminta).
Eroahdistuksen hoito
Koiran kaikkien käytösongelmien perushoito on käyttäytymiskoulutus. Eroahdistuksen hoidossa koulutus perustuu pääasiassa vastaehdollistamiseen ja reaktiokynnyksen kohottamiseen. Hoidon tulee olla pääsiassa palkitsevaa, ei rankaisevaa. Terapia on pitkäjänteistä ja vaatii omistajan aktiivista osallistumista koulutukseen. Hoidossa pyritään palauttamaan usein häiriytynyt omistaja-eläin suhde ja siinä painotetaan koiran normaalin käyttäytymisen perusteita. Lajille ominaisen käytöksen tunteminen auttaa omistajaa tulkitsemaan koiran asentoja, ilmeitä ja toimintoja ja on edellytys normaali- ja ongelmakäyttäytymisen erottamiselle.
Eroahdistuksen hoidon päämäärä on saada koira rentoutumaan omistajan poissaollessa. Hoito aloitetaan toistuvilla, lyhytkestoisilla ärsykkeillä, joihin koira totutetaan: omistaja pukeutuu ulkovaatteisiin, menee ovesta ulos, mutta tulee lähes välittömästi takaisin. Harjoitus toistetaan useita, jopa kymmeniä kertoja peräkkäin, jolloin koira tietää omistajan varmasti pian palaavan ja rentoutuu. Poissaoloja pidennetään asteittain, kunnes koira on vaaditun ajan yksin oireettomana. Mikäli koira on herkistynyt muille ärsykkeille, esim. ovikellon tai puhelimen äänelle, harjoitus suunnataan näiden reaktiokynnyksen nostamiseen.
Eroahdistuksen tukihoitoon on rekisteröity klomipramiinia sisältävä reseptilääke. Sitä käytetään yhdessä käytösterapian kanssa. Eläinlääkäri antaa terapiaan liittyvät ohjeet, joita omistaja voi soveltaa joko omatoimisesti tai koiraterapeutin tuella. Lääkkeen avulla koira vastaa terapiaan nopeammin, yleensä jo viikon sisällä hoidon aloittamisesta, ja terapian teho paranee merkittävästi.
Jukka Kuussaari
Eläinlääkäri