Hundur 2/02
Minkä värisiä pentuja?
Uusittu rotumääritelmä tuo islanninlammaskoirille uusia ihmeellisiä asioita: värivirheitä. Siellä virheellisiksi väreiksi tulevat: selvä musta satula ja koiran yksivärisyys. Miten värit sitten oikein periytyvät, miten nämä värit on vältettävissä ja miten säilytetään ne värit, jotka kuitenkin ovat sallittuja. Tässä auttaa, että on hieman perillä miten värit oikein periytyvät.
Koirien värien periytyminen on jaettu lokuksiin, joita erkitään kirjaimilla. A-lokus on tärkein, sen kautta periytyy pääväri. Eli se väri, minkä värinen koira on pääväriltään tai laikuiltaan, islantilaisissa siis tämä tarkoittaa yleisimmin Ay- geeniä eli soopelin värin aiheuttajaa. Soopelinvärinen on pentu, joka on punainen, keltainen tms aina mustilla karvoilla (ruskeapigmenttinen ruskeilla), käytän tässä jatkossa “punainen” väriä kuvaamaan näitä koiria, koska se on yleisin islanninlammaskoiran värisävy tässä värissä. Yleensä nämä pennut ovat tummempia syntyessään kuin sitten aikuisiällä (kuvassa kaikki pennut ovat punaisia). Niillä voi olla runsaastikin mustaa, joka häviää pois aikuisturkista. Joillakin mustaa jää jäljelle, useimmiten niskakarvoihin, häntään, kuonoon yms. Jos islantilainen ei ole punainen, se voi olla rotumääritelmän mukaan musta tan merkein. Tämä geeni jää periytymisessä soopelin värin alle eli kun koira saa kaksi geeniä, yhden isältä, yhden emältä, niin yhdistelmä Ayat värinen pentu on soopeli. Vain atat geeniparin saaneet ovat mustia (kuvassa Eyvinur). Kaksi mustaa (atat) voivat saada tämän lokuksen kautta vain mustia pentuja. Poikkeukset tulevat muiden lokuksien kautta. Värivirhe, satula, asa, menee punaisen ja mustan väliin. Eli satula on punaisen alle jäävä väri, mutta
se ei peity mustan tanmerkein varustetun koiran geenien alle. Eli sen vuoksi mustat merkeillä varustetut koirat eivät sitä periytä, mutta punaiset voivat periyttää. Helpointa “kitkeä” tämä väri pois kannastamme on yksinkertaisesti jättää kaikki satulan väriset pois jalostuksesta. Näin pienessä kannassa kuin meillä, on kuitenkin varmasti järkevää miettiä jokaisen yksilön kohdalla tarkkaan onko tämä järkevää vai ei. Lisäksi värin ilmiasu ei läheskään aina ole yhtä yksiselitteinen “selvärajainen satula” (kuvissa Tunturiketun Arni-Petur ja sen tytär Saagelin Astsael, joista jälkimmäistä tuskin tullaan jatkossakaan nimittämään värivirheelliseksi), jota rotumääritelmä pitää virheenä.
Pennuilleen molemmat voivat periyttää myös selvärajaista satulaa, olivatpa itse sitä tai eivät. Tässä lokuksessa on vielä geeni As, joka on kaikkein dominoivin, yksivärisen mustan koiran geeni. Tätä ei islanninlammaskoirilla ole, koko mustat eivät tule meidän rodussa tätä kautta, koska mustia pentuja voi syntyä myös kahdelle punaisille koirille. Todennäköisesti mustat koirat ovat saaneet A-lokuksesta mustan tanmerkein ja muualta tanmerkit peittävät geenit.
Kuvassa kaksi Hollantilaista pentua. Tämä väri on virheellinen, koska rotumääritelmä kuvaa mustaan väriin aina liittyvän tanmerkit. Värin välttäminen on helpointa jättämällä jalostuksesta pois kokonaan mustat yksilöt.
B-lokus on yksinkertainen. Se antaa koiralle sen pigmentin värin. Jos koira on B-geenillä varustettu, on pigmentti musta = sen kirsu, huulet ja jos koira on pääväriltään musta, niin turkki ovat mustia. Jos koira on saanut tämän geenin alle piiloutuvan b-geenin, bb, on koira sitten ruskea niiltä osin. Eli esim. soopeli koira, jolla on ruskea kirsu on tämän värinen. Kermanvärisillä koirilla tämä pigmentti täytyy nähdä pentuna, koska usein niiden kirsu vaalenee aikuisena muutenkin. Huulet ja silmäluomet on kuitenkin silloinkin tarkistettavissa. Jos koira on atat-värinen A-lokuksesta eli se olisi musta merkeillä Bb tai BB-geenin avulla, niin silloin koira onkin bb-geenin omaajana suklaanruskea. Tässäkin on pieni ongelma islanninlammaskoiran rotumääritelmää tiukasti seuratessa. Punaiset, ruskea kirsuiset koirat eivät ole toivottavia, mutta niitä on mahdoton välttää, jos haluaa myös suklaanvärin säilyvän rodussa. Toisaalta myöskään ruskea satula ei ole kielletty, joten satula väri saa jatkossakin olla koiralla, jolla se on ruskea!
C-lokus tuo tullessaan vaalennoksia soopeliin ja kermaan väriin. Suurin osa koiristamme on väriltään C eli ne ovat punaisia/kellertävän punaisia, mutta joukossa on myös koiria, joilla on vaalentava tekijä cch. Kun pentu saa molemmilta vanhemmiltaan tämän vaalennoksen, niin silloin saamme aikaa pentuina tummia, mutta aikuisina hyvin vaaleita koiria. Tästä esimerkkinä voin luetella esim: Tuulenpuuskan Drifa, Tuulenpuuskan Hjalti (kuvassa), Milennas Rune ja Eva vom Pöttgesberg. Nämä koirat voivat näyttää hyvin vaaleilta, mustia karvoja saa hakea, mutta niillä on aina vähintään mustat viiksikarvat, silmäripset yms. vaikka muuten musta väri voi olla aikuisena turkista hävinnyt tyystin. Osalla mustaa väriä jää reilusti esim. Tritla fra Gull Lyklinum. Vaalea väri vaihtelee sävyltään kellertävän vaaleasta hiven värikkäämpään, mutta kaikki ovat saman vaalennoksen aikaansaannoksia. Koiran muu geeniyhdistelmä sitten vaikuttaa värin sävyyn.
D-lokuksesta koira voi saada mukanaan vaalennusta harvinaisemman laimennusgeenin: sinisen. Suomessakin tälläisiä islanninlammaskoiria on syntynyt. Tunturiketun H-pentueessa puolet edustivat sinistä väriä, dd, Hnokki, Halla ja Hallmar (kuvassa) ovat tämän värisiä. Niillä on kaikilla täysin sininen pigmentti niillä kohdin, missä muilla on mustaa. Pentuina tämä oli helposti nähtävissä, aikuista koiraa täytyy katsoa tarkempaa, että väri on nähtävillä. Tämä geeni on peittyviä eli vanhemmat voivat olla normaalipigmenttisiä, Dd. Olisi värigeneettisesti hauska nähdä todella sininen islantilainen, eli sellainen, joka on saanut A-lokuksesta atat-geenit, jolloin se mustan sijaan olisikin sininen merkein. Se ei ole värivirheellinenkään!
E-lokuksesta suurin osa islanninlammaskoirista saa E-geenin tai Em-geenin, joka dominoi ensimmäistä. Nämä saavat aikaa maskittoman soopelin/mustan koiran (E) ja maskilla varustetun koiran. Esimerkkinä kuvassa Rekikelin Breki. Musta väri usein haalistuu iän myötä, joten vanhalta koiralta sitä ei välttämättä enää löydä. E-geenistössä alimmaisena näiden kahden alle jää e. Tämä tuo mukanaan sen yllätystekijän kahden mustan koiran pentueeseen. Jos koira saa geeniparin ee vanhemmiltaan se onkin kerman värinen. Kerman värisiä koiria Suomessa ovat mm. Skreppeng´s Snjo Morten, Gydjans Mundilfari (kuvassa ) ja Saagelin Arsol. Nämä koirat ovat jo syntyjään aivan vaaleita, niillä ei ole silloinkaan yhtään mustaa karvaa. Aikuisena tälläisen koiran erottaa vaaleasta soopelista siten, että sen ripset, viiksikarvat ja kulmakarvat ovat kaikki aivan vaaleita, huulet ja kirsu ovat pigmentin (B/b) mukaiset mustat tai ruskeat.
Seuraavat kaksi lokusta ovat merkityksettömiä Islanninlammaskoirille: G-lokus tuo mukanaan harmaan, jota islanninlammaskoirilla ei ole ja M-lokus mukanaan merlen värin, joka ei myöskään kuulu islanninlammaskoirien väri valikoimaan. Tosin internetistä voi sellaisenkin ihmeen löytää Saksasta, mutta värin periytymisen vuoksi on varmaa, että tämä pentue ei voi olla puhdasrotuinen taustaltaan.
S-lokus tuo tullessaan valkoiset merkit. S on dominoivin tässä lokuksessa. Eli koira on silloin ilman valkoisia merkkejä. Tämä ei ole myöskään rotumääritelmän ihanneväri, mutta suurimmalla osalta koiria valkoista aina löytyy. Lokuksessa menevät alenevassa järjestyksessä lisää valkoista tuovat: si, sp ja sw. Si tuo valkoista rintaan ja tassuihin ja lisäksi mahdollisen piirron, kauluksen, hännänpään yms. Viimeisen tuo jo täysin valkoisen koiran, jolla on korkeintaan yksi laikku muuta väriä. Luultavasti suurin osa islantilaisten valkokirjavista koiristakin on siis saanut geenin sp, jolloin väri vielä löytyy enemmän, mutta laikkuina valkoisella pohjalla. Kuvassa Tappi, jonka laikut ovat vielä vaalennoksen (C-lokus) vaalentamat.
T-lokus tuo mukanaan pilkut valkoisille alueille. Suurin osa islanninlammaskoirista on pilkuttomia eli tt-geenein varustettuja, mutta joskus näkee pilkkujakin esiintyvän. Se siis dominoi, joten pilkkuja on oltava jommallakummalla vanhemmista.
Helpointa ymmärtää tätä monimutkaiselta vaikuttavaa lokusjärjestelmää on varmasti värittää koira:
Millainen geenistö on mustalla koiralla tanmerkein, jos sillä on musta maski ja hieman valkoista?
Kuvassa Gerplu-Assa, jonka värin voimme olettaa (suluissa epätodennäköisempi, mutta mahdollinen vaihtoehto geeniparille):
A: atat B: BB(b) C: Ccch (sai vaalean pennun ensimmäisessä pentueessaan) D: DD(d) E:EmEm(E,e) S: Ssi (Assan emällä on valkoinen piirto ym., joten se ei ole voinut antaa muuta väriä)
Toinen esimerkkikoiramme on Milennas Rune, vaalea koira valkoisilla merkeillä. Se ei ole kermanvärinen, vaan vaalennusgeenillä varustettu “punainen”.
A: AyAy(at tai asa, koska sen emällä on ensimmäinen ja isällä jälkimmäinen geeni), B: BB(b) C:cchcch D:DD(d) E:E(Em)e S:sisi
Värit on helpompi sanoa täsmällisemmin, jos koiralla on jo jälkeläisiä.
Tavallisimman värisiä islantilaisia edustavat viereisen kuvan Punapihlajan Dani. Sen värin alla voi olla paljon geenejä piilossa.
Dani on jo yhden pentueen isä, joka paljasti paljon. Pentueessa oli musta ja kaksi kermanväristä pentua sekä yksi punavalkea. Emä on samanvärinen kuin Dani itsekin, molempien isät ovat kermanvärisiä.
Dani on siis: Ayat BB(b) CC(cch) DD Ee sisi. Muut geeniparit voimme jättää vähemmälle tarkastelulle, koska eniten pentujen väriin vaikuttavat tässä yhdistelmässä A-lokus ja E-lokus.
|
Pentueet ovat yleensä kohtuullisen helppo ennustaa värigeneettisesti, mutta varsinkin, jos vanhempien taustaa ei tunne ja/tai pentue on ensimmäinen, erityisesti jos molemmat vanhemmat ovat punaisia (soopeli), on paljon yllätystekijöitä mahdollista saada sotkemaan “varmoja ennustuksia”. Lisäksi se miten värit sattuvat osumaan ei tietenkään ole 100% ennustettavissa, koska sattumalla on aina osuutensa asiaan. Jotain pystyy kuitenkin sanomaan. Kaksi musta (tanmerkein/satula) koiraa saavat vain mustia pentuja tanmerkeillä/satula, jolleivat molemmat kanna suklaanruskean värin (b) ja kermanvärin (e) aikaan saavia geenejä. Kaksi vaaleaa (cch-geeni) koiraa eivät voi saada punaisia pentuja, mutta kaksi punaista voi saada vaaleita. Musta tanmerkein x punainen koira, voivat saada koko pentueen punaisia, jos toinen ei kanna lainkaan mustaa väriä, muuten pentue on 50% mustia 50%punaisia.
Värikkäitä pentueita toivoen: Riitta