Hundur 2/2009
PERINNÖLLISET SILMÄSAIRAUDET
CEA
Silmän kehityshäiriö, jossa todetaan kovakalvon, suonikalvon, verkkokalvon sekä silmän näköhermon kehityshäiriöitä. Sairaus on perinnöllinen, todennäköisesti polygeeninen. Se on yleisin collieroduilla.
Mikäli muutokset silmässä ovat lieviä sairastunut koira voi olla täysin oireeton. Vakavat muutokset (laajat muutokset verkko- tai kovakalvolla, vakava näköhermon tai sen lähiympäristön kehityshäiriö/halkio eli coloboma) voivat aiheuttaa sen, että koira on synnynnäisesti sokea. Muutokset eivät yleensä etene, mutta vakavammissa muutoksissa ilmenee välillä verkkokalvon irtautumia sekä silmänsisäisiä verenvuotoja johtaen tällöin yleensä näkökyvyn vakavaan heikkenemiseen/sokeuteen.
Muutokset voidaan havaita jo 6-8 viikon ikäisillä pennuilla. Sairauteen ei ole olemassa hoitoa.
Yksilöitä, joilla on todettu coloboma ei tulisi käyttää jalostukseen.
Islanninlammaskoirilla on todettu Suomessa yksi näköhermon coloboma tapaus.
Katarakta HC
Perinnöllinen kaihi on nuorella tai keski-ikäisellä koiralla todettava linssin samentuma joko yhdessä tai molemmissa silmissä. Muutokset ovat usein rodulle tyypillisiä. Kaihi voi olla pieni muutos linssissä, joka ei etene eikä vaivaa koiraa, mutta se voi olla myös etenevä johtaen linssin täydelliseen samentumiseen ja koiran sokeutumiseen. Kaihidiagnoosin saanutta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.
Islanninlammaskoirilla katarakta on yleisin silmäsairaus. Yleisin muoto on posterior polaarinen katarakta. Suomessa on todettu yksi epävarma ja yksi kortikaali kaihitapaus. Koiranet tietokannassa näkyy merkintä kaihin vakavuudesta sekä mikä kaihityyppi on kyseessä.
Linssiluksaatio
Tuntemattomalla tavalla periytyvä linssin ripustussäikeiden perinnöllinen heikkous. Ilmenee yleensä 3-6 -vuotiailla, mutta voi ilmetä myöhemminkin, jopa jalostusiän jo ohittaneilla koirilla. Linssiluksaatio diagnoosin saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Islanninlammaskoirilla Suomessa on raportoitu yksi 12 vuotiaan, ei jalostukseen käytetyn koiran linssiluksaatioa. Kyseisen ikäisellä koiralla voi vika olla ikämuutoksistakin johtuvaa. Muualta ei ole raportoitu linssiluksaatiotapauksista.
PHTVL/PHPV
Tässä sairaudessa koiralle on jäänyt sikiöaikaisia, linssin sisäosia, suonittaneen verisuonijärjestelmän jäänteitä. Osa näistä on suonista on ollut hyperplastisia eli liikakasvuisia. Vakavimmat muutokset omaava koira voi olla syntymästään sokea. Vakavuusasteet jaetaan 1-6 asteisiin. Näistä 1 astetta voidaan vielä käyttää jalostukseen, jos toinen osapuoli on PHTVL/PHPV terve. 2. astetta ja sitä vakavammat asteet sairastavat koirat tulisi jättää jalostuksen ulkopuolelle.
Islanninlammaskoirilla on Suomessa todettu yksi avoin PHTVL/PHPV tapaus, ulkomailta on löydetty joitakin lievää sairauden muotoa sairastavia yksilöitä.
PPM
PPM sairaalla koiralla on sikiöaikaisia suonijärjestelmän jäänteitä linssin etuosassa. Muutokset merkitään sen mukaan miten ne kulkevat silmässä, lievimmät ja koiraa täysin häiritsemättömät ovat iris-iris rihmat. Rihmojen sijaan voi olla myös levymäisiä jäänteitä ja vakavimmissa tapauksissa muutokset heikentävät koiran näkökykyä. PPM levymäisiä muutoksia saanutta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen, muissa tapauksissa yksilöt olisi hyvä yhdistää PPM terveeseen yksilöön.
Islanninlammaskoirilla on todettu useilla koirilla PPM muutoksia. Näistä suurin osa ja mm. kaikki Suomesta löytyneet muutokset ovat olleet lieviä, mutta USA:sta on raportoitu myös cornea-iris PPM muutos-koira.
RD
Verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö. Muutokset jaetaan kolmeen luokkaan mRD, gRD ja tRD. Lievimmällä muodolla ei ole koiran näkökykyyn merkitystä, mutta vakavammissa muutoksissa verkkokalvomuutokset ovat niin isoja, että koira voi olla syntymästään asti sokea. mRD koiria voi käyttää jalostukseen, jos toinen osapuoli on terve, gRD sekä tRD diagnoosin saaneet tulisi aina jättää pois jalostuksesta.
Suomessa on diagnosoitu useita mRD tapauksia, myös muista maista on yksittäisiä tapauksia. Näiden asteita ei ole tietoa.
Kornean dystrofia
Sarveiskalvon rappeuma on perinnöllinen sairaus, jota esiintyy kahta muotoa: lievä pinnallinen näköä haittaamaton hento samea alue (epiteelinen/stromaalinen dystrofia) ja sarveiskalvon syvien osien (endoteliaalinen dystrofia), joka on usein etenevä vakava-asteisempi muutos. Endoteeli dystrofia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.
Islanninlammaskoirilla on todettu Islannissa ja Tanskassa joitain kornea dystrofia tapauksia.
Distichiasis, trikiasis ja ektooppinen cilia
Kaikki nämä ovat väärässä paikassa silmän sisäreunassa, ulkoreunasta sisäänpäin kasvavia ripsiä/karvoja. Ne voivat aiheuttaa silmän sarveiskalvon ärtymistä, silmän punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa. Karvat voidaan poistaa nyppimällä, leikkaus tai jäädytyshoidolla.
Distichiasis on kataraktan jälkeen yleisin islanninlammaskoirilla todettu silmäsairaus, Suomessa on useita distichiasis/trikiasis diagnoosin saanutta koiraa. Kansainvälisen suosituksen mukaisesti sairaita yksilöitä ei suositella käytettäväksi jalostukseen.