Hundur 1/2004, Kennelesittely
Punapihlajan kennel
Koirahulluus minulla on ollut koko ikäni, ja kotonani oli lähes koko lapsuusajan erilaisia sekarotuisia pystykorvia. Ensimmäisen oman koiran hankin ollessani noin 14-vuotias. Se oli dreeveri, joka valitettavasti hukkui heikkoihin jäihin noin 7kk:n ikäisenä. Tessan jälkeen hankin beaglen, joka elikin lähes 11-vuotiaaksi. Seuraava koira oli beaglen ja spanielin (epäilen cavalieria) sekoitus. Noora pelastettiin perheestä, joka ei voinut sitä pitää. Tämä koira kuoli sitten syöpään 7-vuotiaana. Sitten tuli Tellu-belkkari, joka sekin oli “pitovaikeuskoira”. Näiden koirien jälkeen olikin lyhyt “koiraton” jakso. Mietimme perusteellisesti millainen olisi meidän perheen seuraava koira. Tulimme mieheni Jarmon kanssa seuraavaan tulokseen: keskikokoinen, helppohoitoinen karva, ei metsästysvaistoa, ja jalkoja sen verran, ettei heti tuuperru hangessakaan. Koirakirjojen perusteella Jarmo löysi sitten islantilaisen. Tutustuimme rotuun ensimmäisen kerran näyttelyssä Kuopiossa tammikuussa1997. Sitä ennen olin jo saanut Lumiluodon Riitalta tietopaketin valokuvien kera. Varasimme narttupennun Tuulenpuuskan kennelistä, ja elokuussa 1997 Kyllikki sitten soitti ja kertoi, että neljä narttua ja kaksi urosta oli syntynyt.
Lokakuussa 1997 Fenja muutti meille ja heti alusta lähtien se suhtautui tosi hienosti lapsiin; Tuomas oli silloin 4kk ja Markus 5v. Fenja varttui ja kesällä 1998 osallistuimme ensimmäisiin näyttelyihin. Menestystä tuli vaihtelevasti ja näyttelykärpänen puri siinä määrin, että meidän perheen tapaa useamman kerran vuodessa kehän reunalta! Lapsetkin ovat innostuneet touhusta!
Keväällä 1999 innostuin kasvattajakurssista ja sen tiimoilta hankin kennelnimen, sillä olin pitkään ajatellut, että olisi joskus kiva kasvattaa oma pentue. Kennelnimeä valitessa laitoimme jokainen oman ehdotuksemme, ja mielestämme parhaan ykköseksi. Markuksen ehdotus voitti!
Uusi vuosi 2000 alkoikin Fenjan osalta juoksuilla. Olin päättänyt astuttaa Fenjan tähän juoksuun ja urokseksi olimme valinneet Skreppeng’s Snjo Mortenin. Reissu menikin hyvin ja maaliskuun 19. päivä Fenja synnytti 3 urosta ja 3 narttua: Dagurin, Danin ja Dynurin sekä Dallan, Dekkjan ja Dokan. Synnytys sujui oikein hyvin eikä minun tarvinnut kummemmin jännittää
Olihan siinä muutama viikko melkoista vilskettä, kun pentuelauma juoksenteli olohuoneessa! Aika kului kuitenkin nopeasti, ja pennut muuttivat eri puolille Suomea. Dokka tosin palasi noin kolmen viikon kuluttua takaisin, kun perheen vanha narttu ei voinut sitä sietää. Dokka jäi asumaan vanhempieni luo maalle, mutta sen epäonni jatkui, ja valitettavasti menetimme sen 7kk:n iässä, jolloin se jäi postiauton alle omassa kotipihassaan.
Elokuussa 2000 kävimme Riitan kanssa hakemassa Ruotsista Katlan, joka tuli minulle sijoituskoiraksi, ja sen ensimmäiset pennut olivat Tunturikettuja. Elo on sujunut hyvin sopuisasti molempien koirien osalta. Toiset Punapihlajat, kaksi urosta ja kolme narttua, syntyivät heinäkuussa 2002: Veigar ja Völur sekä Vinka, Viska ja Visla. Isänä pennuilla oli Doggur. Vinka jäi sijoitukseen ja asustaa nyt Oulussa Tatjan ja Teemun silmäteränä. Se on terveeksi todettu ja pentuja on suunnitelmissa vuonna 2005.
Samaan aikaan Fenjan pentujen kanssa olivat myös Katlan kaksi narttu- ja neljä urospentua: Rimma ja Rekja sekä Ralli, Reddi, Refur ja Roni. En millään raaskinut antaa Katlaa Riitalle pentumisajaksi, joten heti sijoitussopimusta tehdessä sovimme, että pennut syntyvät meillä. Onneksi oli kesä, ja vietimme koko ajan mökillä. Siellä oli pentujenkin tilaa temmeltää: välillä pihamaalla juoksi 11 pentua!
Samaan aikaan innostuimme Riitan kanssa tuontikoirasta, joten Kolur Islannista matkusti Alinan mukana meille odottamaan kotia. Katla ei oikein Kolurista piitannut, kun omat pennut olivat reilun viikon ikäisiä ja niitä piti puolustaa. Sanoin ystävälleni Annalle, että teille taitaa tulla koira odottelemaan uutta kotia ja sillä tiellä Kolur on vieläkin. Anna oli ottamassa Katlan narttupentua, mutta saikin 3kk:n ikäisen uroksen! Kolurista on suunniteltu isää Vinkan pennuille.
Tälle keväälle olen taas suunnitellut tuplapentuja; ne ovatkin meidän tyttöjen viimeiset pennut. Fenjan pentujen isäksi on varattu Tunturiketun Ralli ja Katlalle Tunturiketun Vaskur. Sitten tytöt pääsevätkin “eläkepäiville”. Ehkä käymme joskus näyttelyissä, mutta aika kuluu varmasti lenkkeillen ja mökkeillen.
Olen onnellinen, että kaikille pennuille on löytynyt oikein hyvät kodit. Paras kiitos mielestäni onkin, kun meiltä lähteneelle koiralle kysellään kaveria! Olenkin sanonut, että tavoitteenani on kasvattaa mukavia koira mukaville ihmisille.
Lopuksi haluan kiittää: Riittaa kaikista yhteistyöhankkeista, tiedoista ja pitkistä puheluista; Kyllikkiä siitä, että Fenja on meillä ja kaikki tämä touhu alkoi; kaikkia meiltä pennun hankkineita; Kankkusen Tiinaa Punapihlajan kotisivujen ylläpidosta sekä tietenkin kaikkia muita mukavia islantilaisten parissa harrastajia hienoista hetkistä!
Merja Korhonen
http://www.geocities.com/punapihlajankennel/