Hundur 3/2002, Kennelesittely
Saagelin kennel
Koirien kasvatus on ollut haaveni jo pikkutytöstä asti, mutta rotu selkeni vasta vuonna 1996, kun näin kuvan islanninlammaskoirasta Koiramme-lehdessä (koira oli Röggis Snotra, Voittaja-96). Samalla silmäyksellä näin kauniin ulkonäöltään liioittelemattoman koiran ja pelkän kuvan perusteella tekemäni luonnearvio osoittautui hyvin lähelle oikeaa. Valtavan tiedonhankintatyön päätteeksi olimme perheeni kanssa matkalla Ruotsiin hakemaan pientä koiranpalleroa puoli vuotta rodun löytymisen jälkeen.
Hieman poikkeava kennelnimeni lähti hullusta päähänpistosta isäni taholta ja päätyi sitten kennelnimianomukseni toiselta sijalta koristamaan kasvattieni nimiä. “Saagelin” kuvaa hyvin omaa asennettani elämään ja koiraharrastukseen – kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti ja nauru pidentää ikää – islanninkoirathan ovat tunnetusti pitkäikäisiä ;-). Saagelin kennelistä on tähän mennessä lähtenyt maailmalle kaksi pentuetta, joiden emänä on ruotsintuontini Fin Mva Ullälvas Svertla, kotikäytössä Saga tai Saageli. Seuraavia pentueita odotellaan Sagan pennulle ja tuontinartulle ensi talvelle.
Täysin vakavasti pyrin kuitenkin kasvattamaan terveitä harrastuskoiria, jotka soveltuvat niin perinteiseen paimennuskäyttöön kuin PK-lajeihin, tottelevaisuuskoulutukseen ja agilityynkin. Ulkonäkö on rodunjalostuksessa toki myös olennaista, mutta jos jostain täytyy tinkiä, niin pikkuvirheistä ulkokuoressa.
Jalostukseen käyttämäni koirat on terveystarkastettu (vähintään lonkat & silmät) ja narttujen paimennusvietti testattu. Islantilaisille ei ole virallista paimennustestiä tai -koetta, mutta toivottavasti sellainen on tulossa lähivuosina. Urokset valitsen mahdollisuuksien mukaan myöskin testatuista, työkäytössä olevista tai harrastuskoirana toimivista vaihtoehdoista. Tämä on kuitenkin toistaiseksi hankalaa, sillä islantilaisen hyviä käyttöominaisuuksia ei vielä ole opittu tuntemaan laajalti, joten harvoin sama koira on sekä tervelonkkainen, suvultaan sopiva että työkäytössä kunnostautunut. Kannan pieni koko maailmanlaajuisestikin tuo myöskin omat erityisvaatimuksensa kasvatustyöhön.
Opiskelen Oulun yliopistossa biologiaa, joten harrastuskoiria en voi kerralla pitää kahta enempää. Kolmivärinen Saga ja punavalkoinen Una ilahduttavat ja elähdyttävät arkipäiviäni. Saga on ensimmäinen koirani ja syntynyt Ruotsissa, Una saapui talvella 2000 Islannista. Sagan kanssa kilpailemme agilityn midi2-luokassa ja Unan kanssa harjoittelemme kilpailut tähtäimessä agilitya ja PK-jälkeä. Näyttelyissä käymme silloin tällöin.
Saagelin kennelin koiria asustaa myös kaukana Oulusta. Kolmivärinen sijoitusnarttu Saagelin Hrafndķs, “Riina”, asuu Hämeenlinnassa Katimon kennelissä Katriina Kannisen hoivissa. Riinalle odotellaan pentuetta viikolle 43, isänä Tunturiketun Golur. Punavalkoinen tuontinarttu Sindra Katla, “Wanda”, asuu Lahdessa Johanna Raikaan hoidossa. Wanda saapui Islannista talvella 2000, myös Wandalle on suunnitteilla pentue ensi talvelle. Punavalkoinen sijoitusuros Töfra-Ljśfur Bangsi, “Bamsi”, paimentaa lehmiä Lapinlahdella Miettisten perheessä. Bamsi lensi Norjasta talvella 2000.
Alina Niskanen
alniskan@mail.student.oulu.fi
http://personal.inet.fi/cool/saagelin