Hundur 3/2000
Tunnistusmerkintä pakolliseksi myös näyttelyihin
Suomen Kennelliittoon jo pitkään vaatinut virallisten terveystarkastusten (lonkkakuvaus, silmätarkastus, polvitutkimus) yhdeksi ehdoksi sen, että koiran on oltava viimeistään tutkimushetkellä tunnistusmerkitty, eli tatuoitu tai mikrosirumerkitty.
1.1.2001 laajenee määräys koskemaan myös koiranäyttelyitä ja kokeita
Mikä tatuointi?
Tatuointi on pihdeillä ja tatuointivärillä tehty numerosarja + vuosikirjainmerkintä, joka tavallisesti tehdään koiran vasempaan korvaan. Tatuointinumero muodostuu koiran rekisterinumerosta ja vuosilukua vastaa kirjain. Numero löytyy koiran rekisterikirjan vasemmasta ylälaidasta.
Tatuointeja tekevät Kennelliiton kurssitetut tunnistusmerkitsijät ja eläinlääkärit. Tunnistusmerkitsijät tatuoivat koirat ilman rauhoitusta, eläinlääkärissä yli luovutusikäiset koirat yleensä rauhoitetaan toimenpidettä varten. Moni koiran omistaja onkin ottanut koiralleen tatuoinnin jonkin muun rauhoitusta vaativan toimenpiteen yhteydessä, jolloin hinta on edullisempi, eikä koiraa tarvitse rauhoittaa vain tatuointia varten.
Merkintä tehdään painamalla tatuointipihdeissä oleva piikkisarja korvalehteen ja hieromalla päälle tatuointiväri. Korva ei saa kastua pariin päivään toimenpiteen jälkeen, sillä väri voi aluksi lähteä. Väri kuivuu ja ylimääräinen väri alkaa rapista pois paljastaen alle jääneen numerosarjan. Jos kuivuneen värin lähtemistä haluaa nopeuttaa, voi sitä rapsutella vaikka kynnellä irti, mutta vettä ei kannata tässäkään vaiheessa käyttää – väri nimittäin leviää helpisti koiran kaulalle ja rinnuksille… No, lähteehän se pikkuhijlaa sieltäkin.
Toimenpidettä ei kannata tehdä juuri ennen näyttelyä, sillä numero ei ole heti luettavissa ja korva on muutaman viikon vihreäsävyinen.
Mikrosiru – mikä se on?
Mikrosiru eli ns. “chippi” on pienikokoinen lasinen tietopaketti, johon on koodattu lukulaitteella luettava numerosarja. Mikrosiru asennetaan paksua injektioneulaa muistuttavalla asettimella koiran kaulan vasemmalle puolelle, ihon alle.
Mikrosiruja asentavat Kennelliiton kurssittamat mikrosirumerkitsijät ja eläinlääkärit. Mikrosirun asentaminen on kivuttomampaa kuin tatuointi, joten koiraa ei rauhoiteta tätä toimenpidettä varten.
Kumman merkinnän valitsen?
Tatuointi on näistä merkintätavoista edullisempi, sillä pihtien hankinnan jälkeen merkitsijälle tulee materiaalikuluja vain väristä ja puhdistusaineesta. Chipatessa täytyy lukulaitteen lisäksi olla asennettava siru ja Kennelliiton uusin rahastuskeino, merkintäkortti. Kennelliitto veloittaa etukäteen merkitsijältä 50 mk jokaisesta merkintäkortista, jolla aikanaan ilmoitetaan mikä koira on milläkin sirulla chipattu. Tatuointien kirjaamisesta Kennelliitto ei velota (vielä…) mitään.
Tatuoinnin etu chippiin nähden on se, että sen pystyy kuka tahansa lukemaan ilman lukulaitetta. Tosin Kennelliiton oman tutkimuksen mukaan 30% tatuoinneista ei ole luettavia, eli mikrosiru puoltaa paikkaansa silloin, kun on oleellista, että luettavuus säilyy. Islantilaisten korvat tuntuvat olevan kiitollisia tatuoitavia, sillä väri yleensä pysyy niissä hyvin. Samaa ei voi sanoa esim. joidenkin spanieleiden korvista, jotka ovat tatuoijien painajaisia. Nuorena tehdyt tatuoinnit onnistuvat keskimääräistä paremmin rodulla kuin rodulla.
Jos suunnittelee koiran vientiä Englantiin ilman karanteenia, on mikrosirumerkintä tällä hetkellä ainoa Saarivaltakunnassa hyväksytty tunnistustapa.
Tunnistusmerkinnän voi periaatteessa tehdä heti, kun koira on rekisteröity, tatuoitaessa korvan koollakin on osuutta asiaan. Valtaosalla tatuoijista on ns. pentupihdit, joiden numerot ovat pienemmät ja mahtuvat paremmin pikkukorviin. Monet kasvattajat luovuttavatkin pennut tunnistusmerkittyinä, mikä tähän asti on ollut lähinnä yksi myyntivaltti lisää, mutta ensi vuoden alusta myös kasvattajan edun mukaista – tulee nimittäin olemaan paljon helpompi saada kasvatteja “edes siihen yhteen näyttelyyn”, jos uusi omistaja ei sitä varten joudu itse hankkimaan koiralleen tunnistusmerkintää. Voihan tämän investoinnin lisätä pennun hintaan ja koko pentueen tunnistusmerkintä kerralla tulee edullisemmaksi kuin se, että kukin käy erikseen saamassa merkinnän.
Listoja tunnistusmerkitsijöistä saa Kennelliitosta ja ajoittain yhteystiedot on präntätty Koiramme-lehteen. Elänlääkäreistä todennäköisesti kaikki yksityiset ja suurin osa kunnallisistakin praktikoista tunnistusmerkitsee koiria.
Jos jollekulle tulee mieleen vielä aiheeseen liittyviä kysymyksiä, niin aina voi rimpautella. Henkilökohtaisesti odottelen jännityksellä, mitä tapahtuu niissä näyttelyissä, joissa pistokokeeseen poimitaan koiria, joiden tatuointi ei näy tai on karvan alla niin, että karvat pitäisi ajella…
Merkillisin terveisin
- Katariina Anhava
- Tunnistusmerkitsijä, mikrosirumerkitsijä
- Sipoon eläinlääkäriasema