Turnukan kennel

Hundur 3/2010, Kennelesittely

Turnukan kennel

Hei kaikki!

Terveisiä täältä Kaakon seudulta. Takana on todella lämmin kesä. Koirat ovat viihtyneet varjossa ja ainakin meillä on uitu todella paljon, niin ihmiset kuin koiratkin.

Olen lastenhoitajana työskentelevä perheenäiti Miehikkälästä, Vaalimaan rajan läheisyydestä. Olen aina rakastanut eläimiä ja sen huomaa kun meille pihaan tulee. Meiltä löytyy kissa, kaneja, poni ja useampi koirakin.

Kasvatan Islanninlammaskoiria ja Suomenlapinkoiria kennelnimellä Turnukan. Lapinkoiria olen kasvattanut vuodesta 1996 lähtien useamman pentueen ja vuosien myötä aloin etsiä toista rotua lappalaisten rinnalle. Halusin pystykorvaisen ja samankaltaisen koiran kuin lappalaisetkin. Tuttavani Rauni ehdotti silloin (vuonna 2004), että voisin lainata jalostukseen Glettaa (Tuulenpuuskan Gletta).Gletta tekisi pennut meillä ja palaisi takaisin Raunille. Mutta kuinkas sitten kävikään..

Islanninlammaskoira oli tuolloin hyvin vieras rotu minulle ja niinpä aloin tutkia hieman rodun taustaa. Rotu vaikuttikin hyvin kiinnostavalta ja niinpä päätin lainata Glettaa. Otin yhteyttä jalostustoimikuntaan ja sieltä sainkin nopeasti urosehdotuksia ja päädyin astuttamaan Gletan Milennas Runella.

Vierailut Misan ja Runen luona tuottivat tulosta ja pentuja syntyi 6 ja kaikki narttuja. Synnytys ja pentuaika menivät hyvin. Rotu oli kuitenkin vielä aika vieras ja tuntematon, enkä osannut valita pentua itselleni. Niinpä 5 narttua muuttivat uusiin koteihinsa ja Pisara oli viimeinen ja se sitten jäi meille. Tippa (eli Pisara) on sellanen pehmokoira ja nunnukka, että oli varmaan kaikkein sopivinkin meidän talouteen. Sitten tuli Gletan aika muuttaa omaan kotiinsa, mutta Rauni ehdottikin, että voisin pitää Gletan ja niinpä se jäikin sitten meille.

Tippa kasvoi emänsä rinnalla ja aloin jossain vaiheessa miettiä, josko sen astuttaisi. Yhteys taas jalostustoimikuntaan ja sain hyväksynnän Tunturiketun Frodille. Astutus ei sujunut oppikirjojen mukaisesti ja ajattelin Tipan jääneen tyhjäksi. Mutta Tippahan tekikin 2 pentua, joista uros oli valitettavasti enkelipentu, mutta narttu Ainokainen oli sitkeä ja siitä kasvoi reipas pentu. Ainokaisen sijoitin Tampereen lähistölle hyvälle ystävälleni, mutta valitettavasti se kolaroi auton kanssa pahoin. Aino jäi kyllä henkiin, mutta leikannut eläinlääkäri suositteli, ettei sillä pentuja teetetä.

Tämän vuoden alussa päätin, että astutan vielä Tipan. Haluaisinhan vielä jatkaa tätä rotua ja tätä linjaa. Niinpä Tippa astutettiin Ketunsaran Tumin Snaekollurilla. Reissut Vantaalle sujuivat hyvin ja Tippa teki maaliskuussa 6 pentua, joista 1 uros ja loput narttuja. Ainut poitsu muutti ihanan isukin seuraksi ja nartutkin löysivät nopeasti omat kivat kotinsa. Meille jäi tietysti oma tytteli, Hermina eli kotoisimmin Miina. Miinan valitsin (hyvin perustein taas..), koska sen maailmaan tulo oli aika hankalaa ja jouduin sen vetämään ulos aika rajuin ottein. Lisäksi se näytti kaikkine isoine korvineen aika koomiselta. Miina on nyt 5 kuukautta ja olen tyytyväinen valintaan. Reipas riiviöhän se on edelleen, mutta silti niin ihana. Koirakouluun lähdemme ensi viikolla ja omat tyttöni haaveilevat Miinasta agilitykoiraa, saas nähdä kuinka käy. Näyttelyihin lähdemme kun ikää tulee tarpeeksi.

Tässä siis minun lyhyt kasvatusurani. Rotuun olen tyytyväinen ja varmaan minulla tulee aina olemaan islantilainen lappalaisten rinnalla. Rotu on terve, eikä sitä ole pilattu jalostuksella. Rodun ulkomuoto ei ole muuttunut näyttelytyyppiseen showkoiraan, kuten niin moni muu rotu. Islantilainen on kaikinpuolin hyvin monipuolinen rotu, jolla voi harrastaa melkein mitä vain.

Kasvatuksessa minulle on tärkeintä koiran terveys; kaikki muu tulee sen jälkeen. Luonteen tulee olla tasapainoinen. Ei saa olla liian haukkuherkkä ja ihmiselle tulee olla nöyrä. Silmät vanhemmilla tulee olla terveet ja lonkatkin kunnossa. Luonnetestitulos on mielestäni hyvin keskeinen osa jalostusvalintoja tehdessä. Mielestäni käyttämäni urokset ovat luonteillaan ja ulkomuodoillaan täydentäneet omien narttujen puuttuvia ominaisuuksia. Minulle itselleni sopii tuollainen pehmeämpi koira, ei niin aktiivinen. Ulkomuodossa olen mieltynyt pitkäkarvaiseen islantilaiseen ja niitä mielummin kasvatankin.

Tulevaisuuden suunnitelmiani on ainakin yrittää kasvattaa Miinasta “kunnollinen koirakansalainen”. Ehkä joskus pennutankin sen jos kaikki on ok. Haaveenani on saada ulkomailta uutta verta, ehkä jopa ihan oma pentukin vaikkapa rodun kotimaasta.

Jalostustoimikuntaa kiitän sujuvasta toiminnasta. Aina olen apua sieltä saanut kun olen sitä tarvinnut. Kiitokset myös Gletan kasvattajalle Annelle neuvoista ja opastuksesta! Kiitos ja kumarrus myös muille vapaaehtoisille, jotka teette työtä meidän tavallisten jäsenten hyväksi. Jäsenlehti on hieno lehti, jota aina odottaa innolla. Tsemppiä vaan jatkoon!

Hyvää loppukesän jatkoa kaikille! Pidetään huoli koiristamme ja itsestämme!

Nina Toitturi
http://personal.inet.fi/koti/turnukankennel/