Valjakkohiihto

Hundur 3/2009

VALJAKKOHIIHTO

Teksti: Sanna Rasimus

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll on myötä.
(Eino Leino, Hiihtäjän virsiä)

” Ja näin lähtee Marjo Matikainen matkaan…”; korvissa kaikuvat kuuluttajan innostunut selostus ja yleisön pauhaavat kannustushuudot. Suosikin hiihtoon eläytyen kierretään mansikkapeltoa suksilla kerran jos toisenkin. On talvi 1989 ja hiihtäjä viisi vuotias. Siitä lähtien on latua kulutettu joka talvi. Joinakin vuosina on sukset isketty jalkaan vain muutaman kerran, useimmiten laduilla on kuitenkin sivakoitu satoja kilometrejä.

Kun monen vuoden tauon jälkeen perheeseen saatiin taas koira, oli luonnollista yhdistää kaksi rakasta harrastusta – koirat ja hiihto. Nykyiseen töppöjalkatiimiin kuuluu valjaissa edellä juokseva Udi (Tunturiketun Udi Raudsokki) ja perässä puuskuttava emäntä Sanna Rasimus. Varmimmin meidät löytää lykkimästä Imatran maastoista. Nyt kun Lappiin on elokuun kunniaksi jo ensilumikin satanut, on hyvä aika tutustua koiraurheilun lajeista jaloimpaan eli valjakkohiihtoon.

Valjakkohiihdossa kilpaillaan sekä Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) että Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton (VUL) kilpailuissa. Liittojen kilpailusäännöissä on vähän eroja, esimerkiksi ahkion painossa ja kilpailumatkoissa. Käsittelen nyt lajia lähinnä Palveluskoiraliiton kannalta. Jos kilpailut kiinnostavat kannattaa perehtyä järjestävän liiton sääntöihin, VUL esimerkiksi vaatii kilpailulisenssin muissa kuin harrastesarjassa.

Valjakkohiihdossa voidaan kilpailla joko ahkion kanssa tai ilman. Ahkiollisissa luokissa koira vetää aisallista pulkkaa, jonka kilpailupaino on nartuilla 15 ja uroksilla 20 kiloa. Hiihtäjä on kytketty ahkioon joustavalla narulla. Naruluokissa hiihtäjä on kytketty joustavalla narulla suoraan koiran valjaisiin. Ahkion paino asettaa koiralle omat fyysiset vaatimuksensa varsinkin ylämäissä, mutta naruluokissa eli niin sanotussa koirahiihdossa pärjää kyllä pienempikin koira. Koirahiihto ei myöskään vaadi suuria hankintoja. Huskyvaljaat, joustava noin 2-3 metrin hihna ja vetovyö riittävät kilpailuvarustukseksikin.

Kilpailusarja määräytyy koiran rodun ja ohjaajan sukupuolen ja iän mukaan. Kilpailuluokka A on avoin kaikille koiraroduille. B luokkaan saavat osallistua kaikki muut koirarodut, paitsi seisovat lintukoirat, dobermannit ja suursnautserit. Valjakkohiihdossa eniten käytetty koirarotu on lyhytkarvainen saksanseisoja. Laji sopii kuitenkin lähes kaikille koirille, kilpailuissa on nähty koiria rottweileristä mäyräkoiraan, ja jopa islanninlammaskoira. Kokeissa hiihdettävät matkat ovat viidestä viiteentoista kilometriin, VUL:lin kisoissa jopa 30 kilometriin asti.

Itse olen valjakkohiihdon aloittanut isän hirvikoiran kanssa. Lähinnä harrasteltiin retkihiihtoa keväthangilla ja iltaisin kansanhiihtoladuilla. Muutamia kertoja käytiin myös oikeissa treeneissä. Udin kanssa ollaan enimmäkseen hiihdetty näissä Imatran Palveluskoirayhdistyksen hiihtoharjoituksissa pari kertaa viikossa. Toki hangilla hiihdellään kevätaamuisin aina kun tilaisuus tarjoutuu.

Udin kanssa hiihto on aloitettu lähtemällä ajamaan edellä meneviä takaa. Ja mukavasti Udi juokseekin, niin kauan kun edellä menevä on näkyvissä. Harmillisesti treenikaverit tuppaa olemaan pidempijalkaisia ja nopeampia, kauan ei siis peesissä pysytä. Udi kaipaisi kyllä vauhdittajaa eteensä, muuten heilahdetaan helposti retkeilyvaihteelle. Koiraa saa maalissa kutsua ja palkata haluamallaan tavalla. Meillä tuo loppusuora onkin erittäin vauhdikas, maalissa kun odottaa Wubba tai vinku. Koiran tulee ylittää maaliviiva ennen hiihtäjää, mikä ei enää kymmenenkään kilometrin jälkeen ole kaikille ihan itsestäänselvyys. Koira kun ei osaa vauhtia jaotella, vaan heti startista mennään täysillä.

Ihan kylmiltään ei koiran kanssa kannata laduille lähteä. Alkuun kannattaa hiihtää itsekseen, jotta tasapaino ja tekniikka kesän tai pidemmänkin tauon jäljiltä palautuu mieleen. Valjakkohiihdossahan hiihdetään vapaalla hiihtotyylillä eli luisteluhiihtoa, ja jos hiihtää koko matkan kuokkaa käy se raskaaksi koiralle ja erittäin raskaaksi hiihtäjälle. Pienen koiran, joksi islantilaisenkin luen, kanssa hiihtäjän kunto joutuu kovemmalle kuin ison ja voimakkaan vetäjän. Udilta on ainakin ylämäissä turha vetoapua odottaa, olan yli vaan vilkuillaan et alahan emäntä lykkiä!

Pienen koiran perässä vauhti ei tasaisilla nouse niin kovaksi kuin voimakkaampien. Silti on erittäin tärkeää opetella jarruttamaan nopeasti. Koiran kanssa saa aina olla valppaana ja valmiina pysähtymään. Ohittavat koirat täytyy laskea ohi menemällä reunaan ja usein joutuu myös pysähtymään, että ohittava saa vähän etumatkaa. Näissä tilanteissa pientä koiraa on helpompi hallita. Vastaavasti alamäet tuottavat enemmän vaikeuksia. Islantilaisen jaloilla ei oikein tahdo päästä hiihtäjää kovempaa, tai edes samaa vauhtia. Varsinkin isommissa alamäissä joutuu monesti jarruttamaan paljonkin, ettei liu’u koiran ohi. Aluksi Udi vähän pelkäsi auraamisesta syntyvää ääntä, mutta nykyisin alamäet mennään aikamoista haipakkaa.

Onnettomuuksia ei meille onneksi ole sattunut. Vinkkinä tosin mainittakoon, ettei latua kannata siivota heittelemällä oksia tai risuja metsään, kun koira on vyötäröllä kiinni. Varsinkaan jos koira on yhtä keppihullu kuin Udi. Tempaisu on nopea ja hiihtobaana saattaa olla yllättävän kova.

Kilpahiihtoa en ole koskaan harrastanut ala-asteen kisoja enempää. Valjakkohiihdossa on nyt tullut kuitenkin osallistuttua kaksiin seuranmestaruuskilpailuihin ja viime talvena kerran virallisiinkin kisoihin. Eihän töppöjalkatiimi ihan kärkisijoja hätyyttele, mutta tuleepa viihdytettyä yleisöä.

Valjakkohiihtoa voin kaikille suositella, tässä lajissa saa molemmat mukavasti liikuntaa! Kilpaileminenhan ei suinkaan ole tärkeintä, omaksi iloksi mekin hiihdellään. Parhaita ovat ne kevät aamujen hankihiihdot, kun aurinko rupeaa nousemaan ja pelloilla tai järven selillä voi hiihtää ihan rajattomasti. Kaikki siis lenkille kuntoa kohottamaan, minullakin uudet lenkkarit laatikossa odottaa, ja talvella laduille sivakoimaan! Ja jos kiinnostus valjakkohiihtoon heräsi, meidän kanssa saa mieluusti tulla hiihtelemään!

 

Lähteet ja lisää tietoa:
Palveluskoiraliitto
VUL

 

Kuvia valjakkohiihto kilpailuista:
http://yhdistykset.etela-karjala.fi/ipky/galleria-1.html