Hundur 3/1997 – Huom! Lopussa uudempiakin tuloksia.
Infoa familiaarisesta neftropatiasta eli munuaissairaudesta
Johdanto
Familiaarisella nefropatialla (FN) tarkoitetaan perinnöllistä tai perinnölliseksi epäiltyä nuorena ilmenevää munuaissairautta, joka johtaa vakavaan munuaisten toiminnanvajaukseen ja useimmiten kuolemaan. Vaikka eri roduilla siitä saatetaan käyttää eri nimitystä (esim. vehnäterriereillä munuaisdysplasia), ovat oireet ja laboratoriolöydökset rodusta riippumatta samankaltaiset. Histologinen kuvakin (elävästä eläimestä otettu munuaisbiopsia tai munuaiskudosnäyte) on yleensä varsin samankaltainen (löytyy kolmea eri tyypillistä muutostyyppiä).
Tässä välissä lienee hyvä muistuttaa, että jokaisessa koirarodussa on yksilöitä, joilla esiintyy munuaisten vajaatoimintaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että näillä koirilla olisi perinnöllinen alttius sairastua munuaisvikaan. Munuaisvikoja on siis erilaisia.
Familiaarisessa nefropatiassa on kyse kroonisesta progressiivisesta (pitkäaikainen, etenevä) munuaisviasta. Sitä sairastavilla koirilla on jo syntyessään puutteellisesti kehittyneet munuaiset. Osa nefroneista, munuaisten pienimmistä toimivista yksiköistä, ei saavuta täyttä sukukypsyyttä, mistä johtuen munuaisilla ei koskaan ole täydellistä suorituskykyä. Se, mitä sairauden oireita esiintyy tai miten kauan koira elää, riippuu täysin munuaisten kehittymättömyyden asteesta, joka näyttää vaihtelevan suuresti eri yksilöillä. Tyypillisesti koirat sairastuvat jo pentuiässä tai nuorina aikuisina, yleensä kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta poikkeuksiakin on. Sairastamisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin jopa vuosiin. Alle vuoden ikäisenä sairastuvat saavat yleensä rajut, äkilliset oireet (oksentelua ja/tai ripulia) eivätkä sairasta pitkään. Kun on kyse nuorista pennuista, jotka muutamaa päivää aiemmin ovat olleet aivan oireettomia, ei munuaisvika välttämättä ole ensimmäinen oletus ja joskus näitä koiria leikataan vierasesine-epäilyinä.
Ne koirat, jotka elävät yli 1-2 vuotta, alkavat tavallisesti juoda ja virtsata tavallista enemmän, oire, jota ei välttämättä huomata, sillä koira on saattanut lisätä juomistaan pikkuhiljaa pitkällä aikavälillä. Koirat, joilla on syntyjään määrätynasteinen alentunut munuaisten toimintakyky, voivat tiettyyn pisteeseen saakka sopeutua tilanteeseen ja ulkoisesti voida paremmin kuin ne koirat, joilla on synnynnäisesti terveet munuaiset ja jotka äkillisesti sairastuvat munuaistautiin.
Oireet
Tyypillisiä oireita ovat jo mainitut lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä oksentelu ja ripuli. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, laihtuminen, pienikasvuisuus/hidaskasvuisuus, kuivuminen, väsymys, heikkous, luusto- ja hermosto-oireet. Jotkut koirat saattavat haista ammoniakilta. Koska samankaltaisia oireita tavataan muiden sairauksien yhteydessä yleensä ja muiden munuaisten toiminnanvajausten yhteydessä eritoten, on muistettava, että lopullisen diagnoosin tekee vain patologi – joko elävästä koirasta otetusta munuaisbiopsiasta tai kuolleesta koirasta otetusta munuaispalasta.
Diagnostiikka
Veri- ja virtsanäyttein voidaan paikantaa oireet munuaisperäisiksi, kokenut röntgen-/ultraäänidiagnostikko pystyy sanomaan mielipiteensä munuaisten koosta ja rakenteesta, mutta kuten sanottua, vain patologi pystyy antamaan lopullisen diagnoosin munuaisvian laadusta mikroskooppisen tutkimuksen suoritettuaan.
Hoito ja ennuste
Familiaarisen nefropatian ennuste on huono. Vaivasta ei voi parantua, mutta sen etenemistä voidaan yrittää hidastaa esim. vähäproteiinisella ruokavaliolla. Siinä vaiheessa, kun koiralla on voimakkaita vajaatoiminnan oireita (rajua oksentelua, ruokahaluttomuutta, runsasta juomista ja virtsaamista sekä apaattisuutta), joiden syy on tietenkin laboratoriotutkimuksin varmistettava olevan munuaisperäistä, voidaan oireita helpottaa nestehoidolla ja oksentelua estävällä lääkityksellä, mutta tämä on lähinnä saattohoitoa.
Islantilaiset
Islanninlammaskoirilla ilmenevästä munuaisviasta ei rodun harvinaisuuden vuoksi tahdo löytyä tietoja kirjallisuudesta. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kirjasto näki suuren vaivan etsiessään kirjallisuushaut ja internetit ja faksaillessaan tiedusteluja aina Tanskaa myöten, mutta julkaisuja aiheesta ei löytynyt. Riitan artikkelin (Hundur 2/97) perusteella voi kuitenkin päätellä, että vaiva täyttää familiaarisen nefropatian tunnusmerkit.
Mitä voidaan tehdä
Muutamilla munuaisvikaan taipuvaisilla roduilla (shih tzut, vehnäterrierit) on rotujärjestön suosituksena otattaa munuaisarvot verinäytteestä mahdollisimman monelta yksilöltä ja eritoten niiltä, joita on tarkoitus käyttää jalostukseen. Esim shih tzuilla tulos ei saa olla kolmea kuukautta vanhempi. Vehnäterrieriväki puolestaan testaa ahkerasti jo alle luovutusikäisiä pentuja.
Munuaisarvoja saattavat nostattaa hieman muutkin asiat kuin varsinainen munuaisvika, joten koiria, joilla on kohonneet arvot, suositellaan käymään kontrolliverinäytteillä muutaman kuukauden kuluttua. Koska esim. jotkin lääkeaineet saattavat tilapäisesti nostaa munuaisarvoja, tulisi näytteenotto pyrkiä ajoittamaan siten, ettei koira ole juuri ollut lääkekuurilla.
Jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia, tulisi näytteet tutkituttaa aina samassa laboratoriossa. Aikaisemmin tämä toive ei ole ollut konsti eikä mikään toteuttaa, mutta nykypäivänä, jolloin monilla klinikoilla on omat autoanalyserinsä kuoletettavana, tekevät eläinlääkärit mielellään laboratorionäytteitä kukin omalla klinikallaan. Muutamat rotujärjestöt ovat ottaneet viisaan linjan siinä, että edellyttävät tulosten olevan Vetlabissa tehtyjä, jolloin ne ovat vertailukelpoisia keskenään. Kaikilla klinikoilla osa verinäytteistä lähtee joka tapauksessa Vetlabiin, joten menipä koiransa kanssa minne eläinlääkärille tahansa, voi esittää toivomuksen, että näytteet lähetetään Vetlabiin.
Vielä ei islantilaisilla ole varsinaista “vastustusohjelmaa”, mutta muutama aktiivinen hundurharrastaja on jo otattanut omista oireettomista koiristaan verinäytteet ihan varan vuoksi. Verta lorotettiin koiranäyttelyn yhteydessä, jolloin päästiin hieman halvempaan kimppahintaan. Verinäytteitä tullaan jatkossakin ottamaan sellaisissa Helsingin seudun näyttelyissä, jonne tiedetään olevan tulossa runsaasti islantilaisia. Klinikkamme on myös luvannut pitää hundurväelle kestotarjouksen munuaisverinäytteen otosta. Ai miksikö? Koska suunnitelmissa on jonain päivänä liittää hoitohenkilökuntaan ihka-aito hundur, eli rotu kiinnostaa ihan henkilökohtaisella tasolla, jolloin mielellään kantaa kortensa kekoon tällaisia rodun terveydentilaa kartoittavia tutkimuksia tehtäessä
Kaikki joukkoverenluovutuksessa olleet antoivat luvan julkaista tulokset Hundurissa, joten:
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA 43-115, UREA 1,4-9,0):
BIRNINGUR KREA 97, UREA 5,4
TUNTURIKETUN ARNI-PETUR KREA 111, UREA 5,1
TUULENPUUSKAN DRIFA KREA 104, UREA 5,8
Koirat, joilla munuaisarvot hieman kohonneet:
TUNTURIKETUN ASTA-SOLLILJA KREA 119, UREA 5,9
TUNTURIKETUN MANNI KREA 103, UREA 9,4
Näilläkään koirilla, joilla arvot eivät olleet täysin normaalit, olivat nousut varsin vaatimattomat, muta tarkoitus on kotrolloida tilanne myöhemmin syksyllä uudelleen.
Mikäli tarvetta ilmenee, voi klinikkamme toimia veri- ja mahdollisten patologisten näytteiden tulosten kerääjänä ja linkkinä jalostustoimikuntaan. Vetlabin kanssa on mahdollista sopia “tulospalvelusta” hoitaneen eläinlääkärin lisäksi myös meille, mutta jos siihen päädytään, siitä ilmoitetaan lehdessä erikseen.
Mikäli sattuu niin ikävästi, että islantilaisenne pentuja kuolee tai peräti aikuinen koira kuolee, vaikkei edes munuaisoirein, olisi hyvä pyytää eläinlääkäriä ottamaan siitä ainakin palat munuaisista talteen formaliiniin, ellei halua sitten lähettää koko koiraa patologille avattavaksi. Kuka tahansa eläinlääkäri pystyy palat ottamaan, mutta sen tulisi tietenkin tapahtua mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Vaikkei teitä itseänne kiinnostaisi munuaisten tila, saattaa tulla päivä, jolloin rodun kannalta olisi hyvä pystyä selvittämään tarkemmin ketkä olivat sairaita ja ketkä tervietä (siksi munuaisiltaan terveistäkin hyvä saada palat talteen). Aina parempi, jos oma kiinnostuksenne riittää teettämään patologisen tutkimuksen, jolloin olemme kiinnostuneita patologin lausunnosta (lähettävää eläinlääkäriä voi pyytää lisäämään kohtaan “tiedoksi” itsensä/omistajan lisäksi myös meidän klinikkamme, jolloin kopio tulee automaattisesti myös meille. Vaihtoehtoisesti voitte itse lähettää kopion meille. Meiltä tieto välittyy jalostustoimikunnalle.
Riitan jutun lukeneet muistavat, että Suomessa islantilaisten munuaistilanne on ollut hyvä, joten syytä hysteriaan ei suinkaan ole, mutta kannan pienuuden vuoksi ajoissa kiinni saadut tapaukset merkitsevät todella paljon.
Kuulumisiin,
Katariina Anhava, pieneläinhoitaja
Sipoon Eläinlääkäriasema, Söderkullantori 3, 01150 Söderkulla
Artikkelin lähteet:
ELL Astrid Hoppe: Progressiivinen nefropatia (PNP), julk. aik. Demodex 2/95, ja Cavalierbladet 1/91, käännös Irja Aalto
ELL Elise Saario: Familiaarinen nefropatia julk. aik. Demodex 1/89
UUSIA TULOKSIA
HUNDUR 4/1997:
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA 43-115, UREA 1,4-9,0):
TUNTURIKETUN HALLA KREA 45, UREA 3,9
TUNTURIKETUN MANNI KREA 115, UREA 7,3
Koirat, joilla munuaisarvot hieman kohonneet:
TUNTURIKETUN MISLA KREA 103, UREA 9,4
HUNDUR 1/1998:
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA 43-115, UREA 1,4-9,0):
TUNTURIKETUN HALLA KREA 52, UREA 6,4
HUNDUR 4/1998:
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA 43-115, UREA 1,4-9,0):
TUNTURIKETUN ASTA-SOLLILJA KREA 93, UREA 8,2
TUNTURIKETUN HALLA KREA 80, UREA 7,2 17.3.
TUNTURIKETUN HALLA KREA 94, UREA 7,4 23.4.
TUNTURIKETUN HALLA KREA 94, UREA 6,6 28.7.
TUNTURIKETUN HUNI KREA 96, UREA 8,2
TUULENPUUSKAN FINA KREA 83, UREA 5,8
ULLÄLVAS SVERTLA KREA 95, UREA 5,4
Koirat, joilla munuaisarvot hieman kohonneet:
MOSKA KREA 106, UREA 10,0
TUNTURIKETUN HALLA KREA 80, UREA 12,3 16.2.
HUNDUR 1/1999:
Koirat, joilla munuaisarvot hieman kohonneet:
TUNTURIKETUN HJALLI KREA 117, UREA 6,7
HUNDUR 2/1999:
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA 43-115, UREA 1,4-9,0):
TUNTURIKETUN HUNI KREA 105, UREA 7,2
HUNDUR 4/2005:
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA 43-115, UREA 1,4-9,0):
Kolur (081105) KREA 96, UREA 8,3
Tunturiketun Keyfa (190805) KREA 94 KREA 8,6
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA <1,4 mg/dl, UREA 10-25 mg/dl):
Punapihlajan Veigar (190105) KREA 1,1 UREA 14
Sairauteen kuollut:
Punapihlajan Hildur Vinkadtr FIN22063/05 (110405 – 050905)
HUNDUR 3/2006:
Koirat joilla munuaisarvot normaalit (KREA 43-115, UREA 1,4-9,0):
Trutufa (070606) KREA 96, UREA 7,8
HUNDUR 4/2007:
Sairauteen kuollut:
Aitiorannan Samur Svallari FIN51096/05 (281005 – 250707)